0

Päiväkoti alkaa

Huomenna. Parin viikon ajan olemme käyneet tutustumassa päiväkotielämään, ja huomenna sitten pitäisi jättää lapset ja poistua itse paikalta. Moneksi tunniksi. Nyyhkis.

No onhan tätä jo odotettukin, nimittäin omaa aikaa. Ehdin nukkua päiväunet jos huvittaa. Ehdin kierrellä kirppiksillä rauhassa. Ehdin käydä lenkillä, lukea kirjaa ja ommella. Ehdin ajatella asioita ja selkeyttää suunnitelmiani. Ehdin hakea töitä. Ainakin suunnitelmissani.

Oikeasti kyllä jännittää aika paljon tuo päiväkodin aloitus. Höpöttäjällä kaikki menee varmasti hyvin, onhan hän jo kokenut pikkukoulunkävijä, ja jo tutustumisen aikana H on viettänyt pitkiä pätkiä yksin isompien puolella. Mutta pikku Kiljukaula! K ei ole kovin nopeastilämpiävää sorttia, ja vielä tänäänkään hän ei halunnut edes hoitajan ottavan vastaan liukumäen alla. Saati että olisi suostunut syliin muuten vaan. Ehkä hoitotäti kelpaa paremmin kun en itse ole paikalla, mutta varmasti on tiedossa monta itkua ja surua huomenna. Niin Kiljukaulalla kuin minullakin. Nyyhkis.

0

Kisajännitys

Nyt se vihdoin iski tajuntaan: tanssikisat on YLIHUOMENNA! Oon ollut ihan lunki ja vähän käynyt tanssahtelemassa ja ähertänyt pukuihin viimeisiä yksityiskohtia paikoilleen, mutta nyt mä sen tajusin. Yksi päivä kotona ja sitten seuraavana aamuna on VIIDELTÄ lähtö kohti tanssikisoja! Joo hui.

Ensimmäinen jännäyksen aihe on tietysti että miten kisat menee. Mä en oo neljään vuoteen kilpaillut, niin tässä on vähän ekstrajännitystä siitäkin. Pysyykö varmasti peruukit päässä ja onnistuuko vaatteiden vaihto tarpeeksi nopeasti?

Toinen jännityksen aihe onkin sitten täällä kotona. Miten K pärjää ilman äitiä ja maitoa aamuviidestä mahdollisesti myöhään iltaan asti? Nojoo, eiköhän tuo pärjää. Oikea jännitys tähän liittyen on sitten parin viikon päästä kun on toiset kisat. Ja sinne mennään niin että ollaan ihan YÖTÄ poissa kotoa!

——————————

Tänään päivällä viimeistelin esiintymisasuani eteisen lattialla ja H pikku höpöttäjä istui vieressä katselemassa.

H: ”Mitä sinä teet äiti?”
Minä: ”Leikkaan hapsuja esiintymisasuun.”
H: ”Kenelle ne tulee?”
Minä: ”No tämä tulee minulle, mutta meidän ryhmässä on kaikilla sitten samanlaiset.”
H: ”Ketä ryhmässä on?”
Minä: ”No meidän tanssiryhmässä on 12 tätiä ja naista.”
H: ”Ja miestä.”
Minä: ”Meidän ryhmässä ei oo miehiä. Joissakin ryhmissä kyllä on miehiäkin.”
H: ”On miehiä.”
Minä: ”Lähdetkö sinä meidän ryhmään mieheksi sitten kun kasvat isoksi?”
H: ”Joo. Sitten minä koko päivän tanssin äitin ryhmässä.”
H: ”Aika iso puku sitten minulle pitää tehdä isona miehenä.”

2

Synttärivalmisteluita

Huomenna vietetään H:n 3-vuotissynttäreitä ja meno on sen mukainen. Sulassa sekamelskassa siistitään lattioita, pestään vessaa, tehdään avokadopastaa, leivotaan muffineita ja leikitään. Meillä on ollut kuitenkin tosi mukava päivä yhdessä touhuten ja taikinaa maistellen.

Muffinit

Muffinit

Päivän suurin uutinen koskee kuitenkin sitä avokadopastaa. Tilannehan lähti siitä, että tilasin kaupasta yhden avokadon, että maistellaan joku päivä lasten kanssa kun ei oo pitkään aikaan maisteltu. No, mies tuli kaupasta ja toi ison säkillisen avokadoja. ”Ei siellä ollut yksittäisiä”. Ookoo. Maisteltiin sitten silloin ja todettiin että eipä maistu juuri kummoiselle, mutta pakkohan noille jotain käyttöä on keksiä.

Eilen sitten kaupasta ostettiin loput avokadopastan ainekset ja tänään tehtiin tuota lounaaksi. Ja oli hyvää! Mies ei todellakaan yleensä ole kasvisruokien ystävä (syö pakosta jos teen, mutta valittaa eikä varmasti ota lisää). Avokadopastaa mies otti kaksi kertaa lisää ja kehui joka välissä. Tätä tehdään varmasti uudestaankin. Ja vielä uudestaan. Olipa siis hyvä että mies toi liikaa avokadoja!

Avokadopastan jämät.

Avokadopastan jämät.

Nyt vielä jatkamaan leipomisia ja viimeistelemään siivoilut. Onpa kivaa touhuta koko perheellä ja kivaa kun on huomenna synttärijuhlat!

0

Kuiki kuiki ättöjen

Niin lauloi H kun pikkukouluun pyöräili. Muuten meillä ei ollakaan kovin paljoa joululauluja kuunneltu.

Heräsin ihan vasta siihen, kuinka vähän olenkaan valmistautunut jouluun. Ja nyt on jo 16. päivä! Jouluvalot on ikkunassa ja pihamännyssä, ja lahjoista osa on ostettu, mutta siinäpä se suunnilleen onkin. Joululeivonnaisia en ole paljon edes suunnitellut, saati sitten siivousta.

Nojoo on meillä muutama tonttu

Muutama tonttu on päässyt hyllylle.

Eipä minulla nyt kovasti ole tapanakaan stressata joulua, teen sen mikä hyvältä tuntuu. Lahjat nyt ois kiva saada ostettua kaikille keille on suunnitellutkin, mutta muuten ei ole niin nöpönuukaa. Eilen varmistui että me ei vietetä jouluaattoa meillä kotona, eli joulusiivouksen kanssa ei ole niin justiinsa eikä välttämättä joulukuustakaan laiteta tänä jouluna. (Paitsi just bongasin lähikaupan pihalta melko huokeita kuusia ja melkein kuitenkin tekisi mieli laittaa…)

Pipareita haluan kuitenkin ehdottomasti leipoa ja glögiä pitää ehtiä juomaan ja kynttilöitä polttamaan enemmän kuin tähän asti. Ja jouluun valmistautumiseen kuuluu ehdottomasti myös joululaulujen kuuntelu, eli tästä lähtien enenevissä määrin joululaulut soimaan kotona ollessa!

Ps. tuo H:n laulu jatkui näin: ”Iltaisin minä sinua kattelen”.