0

Tulin, näin, voitin (hopeaa)

Ne toiset tanssikisat oli eilen, ja kivastihan ne menikin, kun saatiin kotiinkannettavaksi mitalit.

Koko matka oli niin onnistunut muutenkin! Lähdettiin siis jo perjantaina ja busseiltiin 60 hengen voimin Peurungan kylpylähotellille nukkumaan. Meidän majoitus oli 5 hengen huoneistohotelleissa, ja oli kyllä melko hulppea ja ylitykset odottava majoitus! Noihin 5 hengen huoneistoihin olisi helposti mahtunut 8 nukkumaan (jos osa on lapsia), itse nukuin yksin X-asennossa parisängyssä. Aika luksusta.

Aamulla herättiin ajoissa ja mentiin kylpylän puolelle lillumaan mukavan lämpöisessä vedessä ja laskemaan hurjan pitkää vesiliukumäkeä. Sitten maukkaan hotelliaamiaisen kautta kohti Vaajakoskea ja ryhmätanssikisoja.

Kisoissa vähän aikataulu venyi, mutta tunnelma oli mukava. Tanssiohjelmamme nimi oli ”Seireenien houkutus”, ja ohjelma menikin pieniä horjahduksia lukuunottamatta hyvin sekä seireeneiltä että merimiehiltä. Kun lopulta saatiin vielä mitalit kaulaan, ei aikataulun venyminenkään ihan kauheasti häirinnyt.

Kotimatkalla meidät yllätti melkoinen myräkkä, mutta siitäkin selvittiin kunnialla (vain kerran piti pysähtyä putsaamaan jäätyneet tuulilasinpyyhkijät) ja kotona oltiin jo vähän yhden jälkeen. Huh!

Hyvän reissun lisäksi myös täällä kotona oli sujunut suhteellisen hyvin. Päivät oli kakkakatastrofeja lukuunottamatta menneet rauhallisesti ja öisinkin oli vain kohtalaisen vähän huutoja. Tosi hyvä mieli jäi koko hommasta ja haluan ehdottomasti lähteä seuraaviinkin kisoihin!

0

Uimaan, vihdoinkin!

Tänään me vihdoinkin päästiin sinne uimahalliin koko porukalla! Eihän tätä oo suunniteltu kuin joulusta asti, että ihan melkein hetihän me mentiin! Mutta kannatti suunnitella ja toteuttaa, kivaa oli!

H oli aikoinaan ekoilla uimahallikäynneillään aika varautunut (toki oli vanhempi kuin K nyt). K sen sijaan otti kyllä heti ilon irti. Tai no okei, ensikosketus suihkuhuoneen kaikuvaan mölyyn meinasi vähän pistää itkettämään, mutta altaalle päästyä ei mennyt pitkään kun K pääsi läiskyttelyn makuun. Ja läiskyttikin sitten niin antaumuksella, että välillä meinasi lentää selälleen!

Oltiin ensin siis lastenaltaalla ehkä 20 minuuttia (ensin J ui vähän aikaa ja sitten minä), ja sitten mentiin yhdessä isoon, lämpimään altaaseen. Oisko se joku terapia-allas tms, mutta siellä on siis ihanan lämmin vesi, hierovia suihkuja ja tilaa lillua. Tässä vaiheessa K:lla alkoi tulla jo vähän vilu, eli siellä ei sitten pitkään oltu, mutta kuitenkin sen verran pitkään että H sai vähän taas tuntumaa uimiseen.

Silloin ennen K:n syntymää kun viimeksi käytiin uimassa, H uskalsi jo tosi hienosti ”uida” niin että pitää molemmin käsin mun käsivarresta kiinni ja mä vedän. Siis niin että H saa vartalon suoraksi vedessä ja voi ihan itse potkiakin. No nyt siitä edellisestä uintireissusta on tosiaan jotain 10 kk aikaa, niin ei ihan noin hienosti mennyt, mutta uskalsi H lopulta kuitenkin olla siellä vedessä vain mun käsivarresta kiinni pitäen.

Ja kyllä tuntui H:kin nauttivan uimahallikeikasta. Kysyttiin autolla että oliko kivaa, niin H meinasi että ”tosi mukavaa oli, ylihuomenna uudestaan”. No katsotaan, ehkä voisikin yrittää tällä viikolla vielä toisenkin kerran uimaan. Ensi viikolla mies palaa taas töihin, niin sitten on hankalampi löytää yhteistä uintiaikaa. Tosi positiivinen kuva jäi siis kaikenkaikkiaan, vielä jos jotain saisi pyytää niin vähän pitempi uintiaika itselle olisi kiva. Ehkä sitten joskus vuoden-parin päästä kun K kasvaa sen verran isommaksi että jaksaa olla pitempään altaalla kylmettymättä.