0

Auts-auts-kotipäivä

K:lla oli eilen illalla kuumetta. Tai ei mitattu, mutta koko tyttö oli ihan kuuma eikä oikein rauhoittunut nukkumaan ennen lääkkeen saamista. Päätin sitten että tänään ollaan vaan kotona.

Tänään K ei ole vaikuttanut yhtä kuumeiselta, vähän vain väsyneemmältä kuin normaalisti (mikä voi ehkä johtua siitä että päiväunet on jääneet lyhyiksi kun yskiminen on herättänyt). On jaksanut kuitenkin leikkiä normaalisti ja ruokakin on maistunut. Lääkettä toki annoin aamulla ja nyt äsken ennen nukuttamista uudelleen, jospa kuume ei tänä iltana nousisi yhtä lailla.

Kotipäivästä tuli kuitenkin auts-auts-päivä kun tiskikonetta tyhjentäessäni tiputin kattilan kannen varpaalleni. AUTS! Kansi tipahti isovarpaan kynnen juureen ja kyllä tuntui mojovasti. Saattoi päästä pari pahaa sanaakin, vaikka lapset istuivat pöydän ääressä.

Hetken sain toimittua ihan järkevästi, tarkistin vahingot (ei verta, mutta kynsi rupeaa sinertämään) ja kaivoin pakkasesta pakastekasviksia. Mutta sitten niitä kasviksia varpaalla pidellessä rupesi pyörryttämään. Joo mä en tykkää veren näkemisestä, mutta ei mua aikaisemmin sisäinen verenvuoto – eli tavallaan mustelma vaan – ole pyörryttänyt. Mutta nyt siis päätin pötkötellä siinä keittiön lattialla jalka ylhäällä ja pakastekasvispussi varpaalla. Ja lapset edelleen istui pöydän ääressä.

Aikani makoiltuani totesin että selviäisin jo varmaan pystyssä ja luovuin pakastepussistani. Niistä kasviksista ei kylläkään ollut mitään hyötyä, muut varpaat vaan jäätyivät. Sain jatkettua päivää suhteellisen normaalisti, vaikka jalkaa jomottikin koko ajan.

Eipä tästä tosiaan mikään huippupäivä tullut. Saatoin olla vähän pahalla päällä kipeän varpaan ja huonosti päiväunia nukkuvan vauvan vuoksi. Onneksi isi tuli töistä pelastamaan tilanteen.

Isi viihdyttää lapsia.

Isi viihdyttää lapsia.

Nyt 9 tuntia myöhemmin kynsi sinertää hienosti ja koko jalka nilkasta alaspäin on edelleen tosi kipeä. Saapa nähdä lähteekö koko kynsi jossain vaiheessa irti (auts!), toivottavasti ei, mutta pahoin pelkään että joo.

Mainokset
0

Ei ihan paras päivä…

Ensinnäkin aamulla vä-syt-ti. K pukkasi yöllä ensimmäisen hampaansa esiin ja heräili puolen tunnin välein. No okei, sain mä yhden kolmen tunnin unipätkän, mutta väsytti silti.

Sitten kun olin selvinnyt aamupalasta ja saanut silmät kunnolla auki, hoksasin että pyykit on koneessa. Märkinä. Ne pestiin eilen joskus iltapäivällä muistaakseni. Laitoin uudestaan huuhteluohjelmalle, kun on ennestään jo kokemusta vastaavasta ja yön yli koneessa märkänä olleet pyykit ei oo ihan raikkaimman tuoksuisia. Huuhteluohjelma pyöri siis joskus aamupäivän puolella ja lopulta mä sain ne pyykit narulle joskus neljän maissa kai. Ei voi muistaa ihan tarkkaan näinä päivinä.

Kaikista ihanin niitti tähän päivään tuli, kun oltiin lähdössä pikkukouluun. H seisoo eteisessä valmiina kurapuvussaan ja K odottaa eteisen lattialla ulkovaatteissaan, että haen vaunut kodinhoitohuoneesta. Kurkkaan kodinhoitohuoneeseen – ei vaunuja. Kurkkaan olohuoneen nurkkaan – ei vaunuja. Soitan J:lle töihin: ”Onko vaunut jääneet auton peräkonttiin?” J muistaa heti että ei, nehän vietiin sinne kodinhoitohuoneen ulkopuolelle odottamaan sisäänottoa, kun oltiin lauantaina Ideaparkissa ja tultiin isojen kantamusten kanssa. Kurkkaan kodinhoitohuoneen ovesta – jep, siellähän ne vaunut edelleen odottaa, sateessa ja litimärkinä.

Vaunut seisoi siis kolme päivää ulkona ilman katosta, ja tänä aikana on muistaakseni satanut muulloinkin kuin tänään. Ei kiva. Mietin vaihtoehtoisia kulkupelejä pikkukouluun: K:n voisi laittaa liinaan, mutta mulla ei oo sateenkestävää kantotakkia ja tuolla sataa. Eli me kastuttais molemmat. Päädyin sitten duunaamaan niitä litimärkiä vaunuja uuteen uskoon:

  • vaunukoppa pois (hyi se oli ihanihan läpiläpimärkä)
  • vaunun pohjalle iso jätesäkki, kiinnitin pyykkipojilla että pysyi paikoillaan (vaunun pohja oli ihan yhtä läpiläpimärkä)
  • jätesäkin päälle villaviltti ja viltin päälle K makuupussissaan
  • koko komeuden päälle sadesuoja (ei haittaa vaikka vaunut kastuisi lisää, mutta ois kiva jos K makuupusseineen pysyisi kuivana)

Joo. Selvittiin me pikkukoulumatkasta ja nyt vaunut on kuivumassa lattialämmitetyssä kodinhoitohuoneessa. Toivottavasti ei tuu hometta tai muuta inhottavaa.

Illalla onneksi oli kivat vaatekutsut kaverin luona. Oltiin siellä kahdestaan K:n kanssa ja oli mukavaa ja rentouttavaa. Ja nyt on vaunukoppa jo kuiva (oli kuivauskaapissa joitain tunteja). Vaunun pohja sen sijaan on edelleen litilitimärkä, se jatkaa oloaan kuivauskaapissa. Positiivista tässä päivässä on myös se, että nyt se alkaa olla jo takanapäin. 🙂

0

Tilannekatsaus

Tilanne 1,5 tuntia sitten:
Ollaan just käyty viemässä J halloweenpippaloihin ja K on huutanut koko kotimatkan autossa. K jatkaa huutoa kotona huolimatta imetys-, vessatus- ja rauhoitteluyrityksistä. H kyhjöttää sohvalla valittamassa mahakipua. H:n nukkumaanmenoaika lähestyy uhkaavasti ja puurokin on vielä tekemättä. Katastrofin ainekset.

Mitäs sitten:
K liinaan, muutamassa minuutissa rauhoittui vaan ei nukahtanut. H:n vatsan tunnustelua ja diagnoosi: nälkä tai kakkahätä. H vessaan ja puuro mikroon. K:n hyssyttelyä liinassa, kunnes H valmis vessasta ja puuro valmis ja jäähtynyt sopivaksi.

Puuron syöttö H:lle (edelleen maha kipeä) ja uudestaan vessaan. H tahtoo syliin kun pestään hampaita, no K on onneksi jo hyvin rauhoittunut, eli K pois liinasta eteisen lattialle ja H syliin hampaiden pesuun. K viihtyi edelleen lattialla kun vaihdettiin H:lle yöpuku päälle ja luettiin iltasatu. H ei tahtoisi nukkumaan koska pelkää mörköä, mutta onneksi ennakoin tilanteen jo päivällä ja vaihdoin patterit yövaloon, nyt ei mörkö uskalla tulla kun huoneessa on valoisaa. (Diagnoosi: mahakipu oli mörön ja nukkumaanmenon pelkoa, tarpeeksi kirkas yövalo helpotti.)

Iltapusujen jälkeen pelastamaan umpikujaan peruuttanut K ahdingostaan. Mennään K:n kanssa iltapuurolle (sai H:n jämät kun jäi niin sopivasti). Puuron jälkeen K:n vessatus, yövaippa päälle ja sänkyyn yrittämään nukahtamista. Sillä aikaa kun K jutteli sängyssään, siivosin lasten ulkovaatteet pois eteisen lattioilta ja sekoitin dipin maustumaan jääkaappiin. Juttelu yltyi huuteluksi, joten K liinaan ja armotonta hytkytystä pimeässä huoneessa muutaman minuutin ajan. Nukahti!
Vartin päästä K:n kippaus pois liinasta omaan sänkyynsä ja koneelle tsillaamaan.

Tilanne nyt:
Molemmat nukkuvat rauhallisesti sängyissään ja minulla on sipsikulho dippeineen edessä.

Rauhallista halloween-perjantaita minulle ja muille kotona oleville!