0

Uusi lastentarvikekirppis kaupunkiin!

Vadelmatarha avaa ovet kaupungissamme perjantaina 22.5.2015. Kirppis- ja lapsi-ihmisenä olen luonnollisesti asiasta vähintäänkin innoissani! Ihan mahtavaa saada lähiseuduille lisää kirppiksiä, varsinkin lastentarvikekirppis, sillä lasten vaatteita ja tarvikkeitahan sitä yleensä tulee kirppiksiltä etsittyä.

Otin itse varaslähdön Vadelmatarhan avautumiseen ja vein jo pari päivää sitten ison kasan tavaraa myytäväksi. Vadelmatarhalla on nimittäin kiireisille (tai laiskoille) ihmisille ihan loistava myyntivaihtoehto, täyspalvelu. Sen kun viet kassikaupalla tavaraa paikalle, kirppismyyjät lajittelevat, hinnoittelevat ja laittavat nätisti esille. Sitten kun tavara tekee kauppansa, rahat putkahtavat tilillesi. Mahtava diili mun mielestä! Toki tästä menee provisio kirppikselle, mutta se ei ainakaan mua haittaa, ihanan helppoa päästä turhista lasten vaatteista ja tavaroista eroon!

Toki tuolla on myös tavallisia itsepalvelukirppispöytiä, ja käsittääkseni on tulossa myös jotain sesonkimyyntejä, näistä varmaan kuullaan tarkemmin sitten kun sellaisia saadaan pyörimään.

Nyt kuitenkin istahdan alas odottamaan rahojen valumista tililleni! 🙂

Mainokset
2

Vähentämistä taas

Luin taas kerran jutun tavaran vähentämisestä ja sen myötä elämän helpottumisesta. Jutussa eläkkeelle jäänyt nainen karsi elämästään turhat tavarat pois, ja ylimääräisen tavaran myötä lähti kaaos, jatkuvan järjestelemisen tarve ja huono omatunto keskeneräisistä töistä.

Itse pyrin pikkuhiljaa samaan. Olisi ihanaa, jos jokaisella tavaralla olisi kotona oma paikkansa. Kun jokin esine on jäänyt lojumaan pöydälle, tietäisi heti mihin se pitää laittaa. Sitten taas kun jotain tavaraa tarvitsee, tietäisi heti mistä se löytyy eikä tarvitsisi käyttää energiaa etsimiseen.

Nykyään tilanne on ennemminkin sitä, että tavarakasoja pyörii ympäriinsä viikkokausia, kun kukaan ei tiedä mihin ne rojut pitäisi sijoittaa. Sitten kun tarvitsisi jotain, (kuten pari päivää sitten etsin noppapussiani,) etsimiseen saa tuhrautumaan vaikka kuinka kauan, eikä siltikään välttämättä löydä etsimäänsä (nopat ovat edelleen hukassa).

Olen päässyt vähentämisessäni jo mielestäni hyvään alkuun, mutta hommaa tuntuu tosiaan olevan ihan hirveästi. Kaappia ja komeroa toisensa perään, ja meillä on vielä muuton jäljiltä monta pahvilaatikkoakin purkamatta. Silloin tällöin jaksan järjestää jonkun kaapin tai tyhjentää laatikon, mutta hitaasti etenee.

Sitten on ne ongelmat: osa tavarasta on joko meidän yhteisiä tai kokonaan miehen, enkä mitenkään pysty/saa/halua yksin päättää sellaisten karsimisesta. Ja kun sitä karsittavaa tavaraa sitten löytyy, nekin pitää sijoittaa johonkin odottamaan jatkokäsittelyä (en tietenkään voi heittää niitä roskiin). Meillä onkin yksi iso kaappi täynnä pusseja ja laatikoita, jotka odottavat jatkolajittelua. Osa tavarasta menee myyntiin, osa annetaan eteenpäin ja osasta en vielä tiedä mitä keksitään.

Hidasta siis on, mutta antoisaa. Eilen kuvasin pieneksi jääneitä kestovaippoja myyntiin, ja ah sitä tunnetta kun saa paketoida vaipat ja viedä ne postin kuljetettavaksi. Sen lisäksi että tavara on poissa viemästä meiltä kaappitilaa, saan vielä vähän vaivanpalkkaa ja hyvän mielen siitä tiedosta, että vaipat menevät edelleen käyttöön. Mitäpä niitä turhanpanttina kaapissa lojuttamaan, saati heittämään roskiin käyttökelpoista tavaraa!

0

Materiaalin järkeistämistä

Olen yrittänyt hiljalleen jatkaa tavarankarsintaoperaatiotani. Homma etenee hitaasti, mutta varmasti. Meillä on joka paikassa niin paljon kaikkea turhaa (mm. 1,5 vuotta muuttolaatikossa lojunutta tavaraa), että karsinta on suhteellisen helppoa. Mutta siis melko hidasta tässä perheenpyörityksen lomassa.

Vaan eipä se hitaus oikeastaan haittaa, mihinkäs tässä nyt kiire olisikaan. Eikä mulla siis todellakaan ole tarkoitus poistaa kaikkea turhaa tavaraa, en mihinkään minimalismiin tähtää. Kunhan saisi roinan määrän sellaiseksi, että se mahtuisi järkevästi kaappeihin ja suunnilleen tietäisi, mitä on missäkin.

Turhan tavaran karsimistakin tärkeämpänä pidän kuitenkin tavaran laadullistamista. Olisi huippua, jos kaikki meidän omistamat asiat olisivat niin hyvää laatua, että niitä ei tarvitsisi jatkuvasti olla korjaamassa tai ostamassa uutta. Osa tavaroista (mm. monet huonekalut ja kodinkoneet) onkin tosi hyvänlaatuisia ja varmasti kestävät vielä vuosia jos ei kymmeniä vuosia. Mutta sitten on huonompilaatuisia, mm. matto, joka meni rikki noin 2kk ostosta, ja vaatekaapin täydeltä parissa pesussa nukkaiseksi menneitä vaatteita.

Tätä laadullistamista olisin toivonut muistavani syksyllä, kun tarvitsin uudet talvikengät. Olisin halunnut ihanat Sievin nahkaiset talvisaappaat, mutta koska ne maksoivat yli 200€, päädyin ostamaan jotkut höpöhöpö-talvikengät alle 50 eurolla. Ja sitten totesin että nämä ei muuten ole kovin lämpöiset (ylläri), ja ostin puistossajököttämistä varten toiset, oikeasti lämpimät, mutta ei mitkään Sievit nekään, noin 70 eurolla.

Nyt oon sitten jumissa näiden kaksien ei-ihan-tyydyttävien talvikenkien kanssa, kunnes ne menevät rikki tai niin huonoon kuntoon, että kehtaan ostaa uudet. Olisi kannattanut ostaa ne Sievit, niihin olisin varmasti tyytyväinen monta, monta vuotta. Lisäksi ne olisivat kotimaiset ja varmasti eettisemmin tuotetut kuin jotkut höpömerkin karvakengät. Pöh!

Toisaalta (onneksi?) ne halppistalvikengät alkavat jo nyt näyttää kulumisen merkkejä, eli ehkä ”saan” jo ensi talveksi ostaa taas uudet kengät. Jospa sitten olisin järkevämpi ja ostaisin oikeasti monta vuotta kestävät laadukkaat kengät. Tulisi pitemmän päälle edullisemmaksikin ostaa kerralla hyvät ja kauan kestävät kengät. Tietysti nyt kevätpuolella voisi jo käydä vilkuilemassa mahdollisia talvikenkä-alennusmyyntejä, pitää sitten vain muistaa ostaa kengät vain, jos ne on ihan kaikista ihanimmat ja varmasti monta vuotta kestävät. Eikä mitä sattuu alessa olemaan.

1

Tavarankarsintaa

Meillä on ilmeisesti ihan liikaa tavaraa, kun on aina niin ihana tunne kun pääsee jostain turhasta eroon! Tänään hankkiuduttiin eroon (annettiin roskalavalla) sitteristä, leikkimatosta, mummokärrystä, muutamasta lautasesta ja turhasta valokuvakehyksestä. Huomiselle on jo haku sovittuna vanhasta itkuhälyttimestä, yhdestä haalarista ja kumppareista. Huh!

Oven avaamisen lisäksi tänään on mm. käyty kaupassa, rakennettu lumirappuset ja leikitty legoilla.

Lumirappuset.

Lumirappuset.

En tiedä mistä H sen keksi, mutta yhtäkkiä aamupäivällä hän vaan totesi että haluaa rakentaa lumirappuset. No ulkona oli tänään just sopiva keli, eli lumirappusethan me tehtiin! Samalla testattiin ekaa kertaa pysyiskö K pulkassa ja hyvin pysyi. Ja istui ja naureskeli vaan lähes koko tunnin ajan, mikä me rakennettiin ja kiipeiltiin rappusilla. Hyvin meni!

Legoukkelit leikkii legoilla.

Legoukkelit leikkii legoilla.

Illemmalla H rakensi melkein itse hienon autotallin kaksikauhaiselle kaivurilleen. Autotallin yläkerrassa asuu tietysti meidän perhe. Tuossa yläkuvassa on olohuone, eli pöytä ja sohvat (äiti istuu sohvalla ja K seisoo pitäen pöydästä tukea). Lattialla H ja isi leikkii legoilla. Eikä millään pikkulegoilla muuten!

Legoukkelit nukkumassa.

Legoukkelit nukkumassa.

Sitten ukkeleille tuli väsy ja ne meni nukkumaan. K tietysti pinnasänkyynsä, H omaan huoneeseensa ja äiti ja isi omaansa. Hyvää yötä vaan kaikille ukkeleille ja akkeleille!