0

Tottakai pääset syliin, paitsi…

– ei nyt kun minä nukun

– ei nyt kun K on liinassa

– ei nyt kun teen ruokaa

– ei nyt kun on kiire

Joskus tuntuu että suurin osa kerroista kun H haluaa syliin, ovat juuri silloin kun syliin ei sillä hetkellä pääse. No tottakai, eihän hän tietenkään kaipaa syliin silloin kun vietän aikaa hänen kanssaan häneen keskittyen. Syliin haluaminen on yleensä pohjimmiltaan juuri sitä: ”äiti, huomaisit välillä minutkin”, yrittää pieni lapsi sanoa. Ja minä yritän huomata ja sylitellä, mutta aina ei vain juuri sillä hetkellä pysty.

Toki osa noista listaamistani hetkistä on sellaisia, että sylittely ei ole helppoa/miellyttävää, mutta sylittelen silti. Yöllä, kun H haluaa syliin, otan hänet hetkeksi syliin ja yritän sitten houkutella takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan. Kun K on liinassa, selitän H:lle että kohta K kipataan sänkyynsä jatkamaan uniaan ja sitten hän pääsee syliin. Ruokaa laittaessa samoin, selitän että nyt pitää vielä tehdä tämä ja tämä vaihe ja sitten on aikaa ottaa H hetkeksi syliin. Oikeasti hankalin tilanne on silloin kun meillä on kiire johonkin, yritetään pukea vaatteita päälle ja minua jo vähän ärsyttää kun toinen vain vetkuttelee. Pahimmassa tapauksessa K vielä huutaa väsyään ja kuumuuttaan vaunuissa tai kaukalossa. Ja sitten H haluaa syliin!

H on onneksi rauhallinen, hän jaksaa kuunnella selityksiäni ja ymmärtää hyvin kun vain jaksaa rauhassa kertoa miksi nyt juuri ei pääse syliin. Samoin ne kiirelähdötkin yleensä onnistuvat kuitenkin lopulta hyvin ja ehditään bussiin, kunhan vain osaan itse rauhoittua ja samalla auttaessani lapsille vaatteita päälle selitän, miksi nyt on niin kauhea kiire ja mitä vielä pitää tehdä että ehditään.

hali

Mainokset