0

Vauvan vaihtoehtoiset aamu/iltapalat

Tilannehan lähti tästä. Vinkkejä tuli kiitettävästi sekä blogin kommentteihin että facebookkiin, joten ajattelin listata vähän näitä testattuja keinoja.

Lähtötilanne: syötetty puuro

Tähän asti on siis syötetty puuroa lusikalla ihan perinteiseen tyyliin. Puurossa on ollut seassa jotain marja- tai hedelmäsosetta.

Hyvänä puolena tässä metodissa oli lähinnä siisteys ja helppous. Oli niin helppoa tehdä aina samanlainen puuroannos ja lappaa se lusikalla vauvan naamariin.

Huonona puolena sitten se, että sitä puuroa ei ollutkaan niin helppoa lappaa vauvan naamariin, kun ei vaan maistu. Syönti- tai siis syöttöhetki oli loppuvaiheessa yhtä kitinää ja pään pois kääntämistä, kun vauva ei vaan halunnut sitä puuroa suuhunsa.

Lähtötilanteen arvosanat:

  • syömishetken mukavuus 2
  • valmistamisen helppous 9
  • siisteys 8
  • ruoan menekki 3

Itse käsin/lusikalla syöty puuro

Kyseessä oli siis samanlainen puuroannos kuin normaalisti olisi syötettävänä, nyt vain tilanne oli siinä eri, että annoin K:lle oman lusikan käteen ja annoin sotkea sekä lusikalla että käsin sitä puuroa. Tarkoitus oli saada puuroa suuhun, mutta K keskittyi kyllä lähinnä puuron liiskaamiseen pöytään.

Hyvänä puolena ehdottomasti se, että vauvalla oli mukavaa pöydässä. Huutoa tai kitinää ei tullut ruokailun aikana, ainut pikku kitinä tuli sitten, kun noin 17. lusikan tipahtamiskerralla en enää antanutkaan sitä takaisin vaan totesin ruokailun päättyneen

Huonoina puolina sitten ensinnäkin se, että K ei kyllä ainakaan ensiyrittämällä syönyt itse. Homma oli lähinnä uusilla leluilla (eli puurolla ja lusikalla) leikkimistä ja sotkemista. Kun otin itselleni toisen lusikan ja syötin sillä siinä leikkimisen ja sotkemisen lomassa, puuroa upposi ehkä vähän enemmän kuin normaalisti. Toinen huono puoli oli sotkuisuus, mutta sotkun määrä ei ollut ihan niin kokonaisvaltaista kuin olin etukäteen kuvitellut. Puuroa oli lattialla ja vaatteissa vain vähän, suurin osa puuroliiskasta oli vauvan käsissä ja naamassa sekä pöydän pinnassa.

Ensimmäisen yrityksen perusteella seuraavat arvosanat:

  • syömishetken mukavuus 10
  • valmistamisen helppous 9
  • siisteys 3
  • ruoan menekki 5

Mannapuuro

Tulin juuri tanssitreeneistä kun J oli syöttämässä K:lle mannapuuroa hedelmäsoseella. Kysymykseeni ”Maistuuko?” tuli nopea vastaus ”Ihan täpöllä!” Kun itse saavuin keittiöön, syöminen hidastui huomattavasti, mikä saattoi johtua joko siitä että mun paikallaolo häiritsi, tai siitä että maha alkoi olla täynnä.

Hyvänä puolena siis se, että maistui, mutta huonona puolena sitten ravintoarvot. Silloin tällöin ihan kiva ilta- tai aamupala, mutta en kyllä joka päivä aamuin illoin viitsi syöttää lapselle pelkkää vehnävelliä.

  • syömishetken mukavuus 8
  • valmistamisen helppous 8
  • siisteys 8
  • ruoan menekki 6

Leipä avokadolevitteellä ja banaania

Tarjosin ruispaahtoleipää avokadolevitteellä. Aluksi K oli selvästi vähän epäluuloinen levitettä kohtaan, tökki vain sormellaan leipää eikä ottanut edes käteen. Revin sitten leivästä muutaman sopivan suupalan ja laitoin ensimmäisen palan K:n suuhun. Pienen maiskuttelun jälkeen K otti itse seuraavan palan. Ja seuraavan. Ja sen jälkeen kelpasikin jo haukata isommasta leipäpalasesta. Eli ilmeisesti maistui. 🙂

Koko leipä siis meni, joten annoin lisäksi vielä palan banskua. Tämä oli ihan hyvä aamupala, huonona puolena ehkä se, että syödessä meni aika kauan ja piti vähän tyrkyttää alussa kun ei meinannut lähteä menemään se leipä. Niin ja tätä voi tehdä vain silloin kun meillä sattuu olemaan avokadoa. (Viime aikoina sitä on kylläkin yleensä ollut.)

  • syömishetken mukavuus 8
  • valmistamisen helppous 8
  • siisteys 5
  • ruoan menekki 7

Apinaeväs

Tästä mulla oli suuret odotukset, kun vaikutti niin kivalta. Mutta ei. Toisin kuin avokadoleivän kanssa, K otti innokkaana ensimmäisen haukun eväästään. Mutta siihen se innokkuus jäikin ja ensihaukun jälkeen K keskittyi vain pyörittelemään apinaevästä kädessään, juuri mitään ei enää mennyt suuhun. H:lle maistui, mutta sehän ei ollut tässä nyt pointtina.

  • syömishetken mukavuus 4
  • valmistamisen helppous 4
  • siisteys 5
  • ruoan menekki 1

Sekalaista

Apinaevään kelpaamattomuuden jälkeen kokeilin vähän kaikenlaista. Viinirypäleet meni innolla, kunnes ei enää mennyt. Perunarieska ei kelvannut alkuunkaan, ei edes pieninä paloina suuhun laitettuna, nekin K sylki pois. Viimeisenä turvauduin 5+ kk valmissosepurkkiin, jossa on hedelmiä ja jugurttia. Se maistui.

————————————-

Johtopäätelmänä totean, että varmaan jatkossa ollaan sekakäyttäjiä. Ainakin mannapuuroa, leipää, hedelmiä ja jugurttisosepurkkia voi tarjota aamu- ja iltapaloiksi. Lisäksi kokeilen varmaan silloin tällöin uudelleen normikaurapuuroa K:n itse syömänä. Kyllähän se lusikan hallinta kehittyy, eli jospa sitä puuroa alkais pikku hiljaa mennä suuhunkin asti.

Kaurapuuroa vois myös testata erilaisin lisukkein, ainakin jugurtilla tai voisilmällä voisi kokeilla kunhan maitotuotteet sallitaan. Ja tosiaan maitotuotteiden astuessa kuvioon, jugurttipalan ei tarvi enää olla vauvasosepurkki, vaan voi kokeilla ihan normaaleja maustamattomia jugurtteja hedelmillä, marjoilla ja muulla mitä keksii höystettynä. Eiköhän me tästä selvitä ja K saa jatkossakin vatsansa täyteen!

Mainokset
0

Pinsettioteharjoituksia

Kiljukaula lähestyy 8 kuukauden ikää ja sormiruokailu alkaa mennä jo tosi hyvin. Perunat, parsakaalit ja maissinaksut ovat uponneet hienosti jo pitkään, mutta nyt alkaa onnistua myös banaanin ja murojen syönti!

Banaanissahan ongelmana on sen pehmeys ja liukkaus: siitä saa aluksi ihan hyvin kiinni, mutta jossain vaiheessa ote herpaantuu ja tämän jälkeen banaani onkin niin liukas ettei vauva saa enää otetta. Mutta nyt onnistuu! Tänään annoin puolikkaan banaanin K:lle ja se meni kokonaan parempiin suihin, eikä edes lattian kautta! Toki viimeinen 2 sentin pala meni kokonaisena suuhun, josta se ilmeisesti myös kokonaisena nielaistiin kun ei pystynyt niin isoa palaa pureskelemaan.

Murot taas ovat niin pieniä, että en ole aikaisemmin edes yrittänyt tarjota niitä. Mutta nyt pari päivää sitten laitoin muroja tarjolle ja niiden syönti onnistui heti! Ensimmäisellä syöntikerralla ehkä puolet tipahti lattialle, mutta jo seuraavana päivänä suurin osa löysi ensiyrityksellä suuhun. Pinsettiotteeksi tuota ei toki vielä voi kutsua, mutta eiköhän sekin sieltä löydy kun jatketaan harjoittelemista.

Tuosta minä tuon muron nappaan...

Tuosta minä tuon muron nappaan…

Onnistui!

Onnistui!

Yllättävän hyvin tuo sormiruokailu kehittyy vaikka harjoittelua tuleekin suhteellisen vähän. Nykyään K:n ruokarytmi menee jotakuinkin niin, että aamu- ja iltapuuro ja kaksi lämmintä ruokaa syötetään. Syötettävän ruoan lisäksi tulee monesti jotain pientä naposteltavaa sormiruokaa siksi aikaa kun muu perhe syö. Lisäksi yleensä on 1-2 välipalaa, jolloin on pelkästään jotain sormiruokaa. Maitoa tietysti saa aina lisäksi jos haluaa, mutta eipä K sitä nykyään halua kuin keskimäärin kerran päivässä. Lisäksi toki illalla, yöllä pari kertaa ja aamulla.

Olen muuten kunnostautunut omien soseiden teossa, ja nykyään meneekin enimmäkseen omia soseita ja vain pari kertaa viikossa turvaudun kaupan mössöihin. Edistystä tämäkin!

2

Sormiruokaa, purkkiruokaa vai omia mössöjä?

Kas siinäpä ongelma. Vauvalle pitäisi viimeistään siinä 6kk tienoilla ruveta jotain syöttämään rintamaidon lisäksi, mutta kaikissa vaihtoehdoissa on ongelmansa. Sormiruoka on kivaa ja monin tavoin lapsimyönteistä, mutta niin kovin sotkuista ja aikaavievää. Purkkiruoka taas on mitä siisteintä, helpointa ja nopeinta, mutta ei välttämättä parhaaksi lapselle ainakaan koko ajan käytettynä. Tästä jonkinlainen välimalli olisi omatekoiset soseet.

H:n ruokailu-uran alkutaipaleen sormiruoka-ateria.

H:n ruokailu-uran alkutaipaleen sormiruoka-ateria: tarjolla kurkkua, tomaattia ja luumua.

Molempien lasten vauva-aikana olemme olleet sitä mieltä että sormiruokaillen lähdetään liikkeelle. H:n kanssa tämä alkoikin suhteellisen hyvin. Ensimmäiset pari kuukautta H söi sormiruokaa pari-kolme kertaa päivässä ja muistaakseni vain aamu- ja iltapuuro meni syöttämällä. Purkkiruokia käytettiin lähinnä puuron mausteena (hedelmä-/marjasoseet) ja matkaeväänä tarvittaessa. H:n vanhetessa purkkiruokia tuli vähän enemmän mukaan, mutta mielestäni suhteellisen vähillä purkeilla on pärjätty.

Lisää H:n sormiruokailua: nyt vuorossa parsakaalia, kiiviä ja ruisleipää.

Lisää H:n sormiruokailua: nyt vuorossa parsakaalia, kiiviä, maissia ja ruisleipää.

Paitsi nykyään tietenkin. H tykkää makaronilaatikosta, maksalaatikosta ja nakeista. Loput ruoat saattavat mennä kerran, mutta toisella kattauksella ruoka jää yleensä syömättä. Eli kun meillä kuitenkin usein syödään 2-3 kertaa samaa ruokaa kun en jaksa koko ajan kokata, H on joka toisen ruokailun joko syömättä tai useimmiten syö leipää tai purkkiruokaa. Nii-in, tuo melkein 3-vuotias.

K:n kanssa alku sujui myös mukavasti, ehkä parin viikon ajan. Senkin jälkeen sormiruokaa on kyllä tarjoiltu ja se maistuukin K:lle, mutta K haluaa sellaisella innolla lisäälisäälisää ruokaa suuhunsa, että on tullut sellainen olo, että pakkohan tuolle on jotain syöttää. Siis muutakin kuin puuro kahdesti päivässä. Nykyään siis (ikää reilu 6kk) K:lle syötetään aamu- ja iltapuurojen lisäksi myös pari lämmintä ruokaa ja välillä jotain välipalamössöäkin.

K:n ensimmäisiä sormiruokailuja: parsakaalia, kukkakaalia, porkkanaa ja puuropannaria.

K:n ensimmäisiä sormiruokailuja: keitettyä parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa sekä puuropannaria.

Toisaalta nyt K:n vauva-aikana olen ruvennut itsekin tekemään soseita, eli emme ole pelkästään kaupan sosehyllyn varassa. Tähän mennessä K:n syömistä soseista vähän yli puolet on ollut kaupan tuotantoa ja loput omaa, eli parannettavaa löytyy. Olen kuitenkin nyt huomannut, että soseiden teko on oikeasti aika helppoa: tekee samaa ruokaa kuin muullekin perheelle, mutta jättää suolan ja maitotuotteet laittamatta. Sitten vain sauvasekoittimella hurrur. Jospa noita soseita tulisi tehtyä useammin nyt tämän uuden helppouden valjettua minulle.

K:ta syötetään nykyään monta kertaa päivässä.

K:ta syötetään nykyään monta kertaa päivässä.

Eikä sormiruokiakaan olla tietenkään hylätty. Pyrin lähes joka ruokailulla antamaan myös jotain sormin naposteltavaa, se vain on vähän liian usein se maissinaksu. Toki usein menee myös kurkkutikkuja, miniluumutomaatin puolikkaita, keitettyä parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa tai vähäsuolaista leipää. Olenpa kerran tehnyt K:lle sormiruokamakaronilaatikonkin ja hyvin maistui. Mutta lisää variaatiota saisi toki olla näissä sormiruoissa.

Tänään ruokalistalla oli parsakaalia, kukkakaalia ja jauhelihapötköjä.

Tänään ruokalistalla oli parsakaalia, kukkakaalia ja jauhelihapötköjä.

Sormiruokailun ehdottomasti paras puoli on kyllä se, että vauva viihtyy pöydässä itsenäisesti ruoan kanssa söheltäen pitkäänkin, ja sillä aikaa ehtii hyvin lämmittää ja syödä oman ruokansa. Toisaalta tämä kauan kestävä syöminen voi olla huonokin puoli, jos on kiire johonkin. Kaikista huonoin puoli on kuitenkin se, että sormiruokailun jälkeen pitää _ihan_joka_kerta_ pyyhkiä pöytä, syöttötuoli ja lattia metrin säteeltä. Puhumattakaan tietysti vauvasta, joka on ruoanmurusissa päästä varpaisiin.

Nyt kun jaksoit lukea tänne asti, viitsisitkö vielä kertoa käynnistäsi kommentilla?