0

Pomppuhuone

Tässä se on.

Tässä se on.

Virallisesti vierashuone, tulevaisuudessa aikuisten makuuhuone. Nyt se on kuitenkin meillä pomppuhuone, ja lasten suosikkihuone meidän talossa.

Idea lähti siitä, kun me ostettiin meidän parisänkyyn uusi joustinpatja. Vanhaa patjaa yritettiin myydä, mutta huonolla menestyksellä, eli se jäi tuonne vierashuoneeseen kaappeja vasten pystyyn. Sitten kun kaapeista piti ottaa jotain, oli aina kauhea säätö siirtää tuota patjaa, ja jollakin kerralla se sitten jäi lattialle. Siinä kun hetken aikaa seurasi H:n pomppimista, oli suunnitelma selvä: tästä tuleekin meille pomppuhuone!

Tällä hetkellä pomppuhuoneessa ei ole muuta pomppuisaa kuin sohva, patja, petauspatja, tyynyjä, peittoja ja peittokäärme, mutta tulevaisuudelle on muitakin suunnitelmia. Ainakin olisi kiva saada kattoon koukut, joihin voisi sitten ripustaa köysitikkaat, renkaat tai keinun. Pienet puolapuut sopisivat myös hyvin yhteen nurkkaan (kunhan siitä saa loputkin rojut selvitettyä pois).

Tyynykasakiipeilyä.

Tyynykasakiipeilyä.

Sen lisäksi, että pomppuhuone on ollut lasten keskuudessa hitti, se on myös ollut tosi kehittäväinen. Meidän varovainen 3-vuotias on saanut paljon rohkeutta ja motoriikka on kehittynyt hyppiessä, kiipeillessä, kuperkeikkaillessa ja tyynyistä majaa rakentaessa. Kohta 1-vuotias taas on opetellut seisomista tuolla pomppuisalla patjalla, onhan se siinä toki vaikeampaa kuin lattialla, mutta eipä satu mihinkään vaikka kupsahtaa. K on myös hienosti oppinut peruuttamaan sohvalta patjalle ja patjalta lattialle!

0

Puuhastelupäivä

Tänään on ollut puuhastelupäivä. Heti aamusta siivoilin meidän kodinhoitohuoneessa pöytätasoja ja viikkasin paikoilleen puhtaita pyykkejä. Lounaan jälkeen tyhjensin, pyyhin ja täytin järjestelmällisemmin yhden kaapin kodinhoitohuoneessa. Nyt taas tietää mistä löytyvät purkit, kynttilät, varalamput ja monet muut tavarat. Kaapista löytyi myös kasa poistoon menevää tavaraa, osa meni suoraan roskiin ja osa varmaan annetaan roskalavalla tai vastaavalla.

DSC_0095

Vauva viihtyy mun järjestellessä kaappia.

Kodinhoitohuoneessa puuhastelun sivussa pesin pari koneellista pyykkiä ja sitten innostuin värjäämään harsoja. Meillä on pyörinyt käytössä useampikin muka valkoinen, mutta oikeasti harmaa-vaaleanruskealaikukas harso, joista nyt olisi tarkoitus tulla kivan tumman ruskeita. Märkänä roikkumassa nuo on mun mielestä tosi rumia, mutta toivottavasti sävy vielä muuttuu kuivuessa.

Harsot kuivumassa.

Harsot kuivumassa.

Kaiken tämän puuhastelun mahdollisti ensin K:n pitkät aamupäiväunet ja sitten pikkukoulussa oleva H. Tuntuu että yhden lapsen kanssa voi touhuta ja siivota ja tehdä vaikka mitä, mutta kun molemmat on kotona ja hereillä niin ei kädet enää riitä muuta kuin perushoitoon ja ehkä ruoan laittoon. Onneksi sentään pienempi vielä nukkuu päikkärit tai parit päivässä.

Onhan meillä tietysti tuo isikin kotona, mutta se tiputti aamulla kännykkänsä lattiaan ja vietti seuraavat hetket siirtäen kaikkea tarpeellista kännykän muistista tietokoneelle. Sitten H:n pikkukoulun aikana J kävi viemässä luurinsa huoltoon ja kaupassa. Ja nyt illaksi se lähtikin kyykkäämään.

H:sta on tullut ihana pikku höpöttelijä. Tämä on H:n käsitys tilanteesta parin vuoden kuluttua kun H ja K keskustelevat mistä leikittäisiin.

”Minä sanoisin: ”K leikitäänkö junaradalla?”

K sanoisi: ”Ei, leikitään nukeilla.”

Minä sanoisin ”Ei”.”

Toivottavasti neuvottelutaidot vähän paranee, että niitä yhteisiäkin leikkejä sitten aikanaan löytyy. 🙂

Päivän ihanin hetki oli pikkukoulun jälkeen, kun H istui mun sylissä pitkän aikaa halittavana ja sitten sanoi ”miä jakastan siusta”. ❤

0

Kuiki kuiki ättöjen

Niin lauloi H kun pikkukouluun pyöräili. Muuten meillä ei ollakaan kovin paljoa joululauluja kuunneltu.

Heräsin ihan vasta siihen, kuinka vähän olenkaan valmistautunut jouluun. Ja nyt on jo 16. päivä! Jouluvalot on ikkunassa ja pihamännyssä, ja lahjoista osa on ostettu, mutta siinäpä se suunnilleen onkin. Joululeivonnaisia en ole paljon edes suunnitellut, saati sitten siivousta.

Nojoo on meillä muutama tonttu

Muutama tonttu on päässyt hyllylle.

Eipä minulla nyt kovasti ole tapanakaan stressata joulua, teen sen mikä hyvältä tuntuu. Lahjat nyt ois kiva saada ostettua kaikille keille on suunnitellutkin, mutta muuten ei ole niin nöpönuukaa. Eilen varmistui että me ei vietetä jouluaattoa meillä kotona, eli joulusiivouksen kanssa ei ole niin justiinsa eikä välttämättä joulukuustakaan laiteta tänä jouluna. (Paitsi just bongasin lähikaupan pihalta melko huokeita kuusia ja melkein kuitenkin tekisi mieli laittaa…)

Pipareita haluan kuitenkin ehdottomasti leipoa ja glögiä pitää ehtiä juomaan ja kynttilöitä polttamaan enemmän kuin tähän asti. Ja jouluun valmistautumiseen kuuluu ehdottomasti myös joululaulujen kuuntelu, eli tästä lähtien enenevissä määrin joululaulut soimaan kotona ollessa!

Ps. tuo H:n laulu jatkui näin: ”Iltaisin minä sinua kattelen”.

0

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Meillä on juhlittu tänään touhuamalla koko päivä kotona. On siivottu, pyykätty ja leivottu, vaihdettu lakanoita ja laitettu jouluvaloja ikkunaan. Tosi paljon saatiin aikaiseksi, mutta silti oli kiva päivä. Siivoaminenkin on kivaa kun sen tekee hyvillä mielin ja kivassa seurassa!

Isi ja poika leipoo.

Isi ja poika leipoo.

Nyt on molemmat lapset tyytyväisinä unten mailla, ja elättelen toiveita, että molemmat siellä pysyisivätkin aamuun asti. Loppuillaksi siis tiedossa linnan juhlia, glögiä ja ehkä jotain hyvää syötävääkin. Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Jouluvaloja.

4

Sana-arvoituksia

Arvatkaapas mitä eläimiä H tarkoittaa kun sanoo:

  • ihai
  • heepa
  • oohu

Entäs mitä ruokia tai keittiössä tarvittavia juttuja ovat nämä:

  • ai-ai-akko
  • ukikka
  • ahha-ahha-akko
  • iito
  • eppuppi

Entä mitä yleisesti käytössä olevia pikkusanoja ovat seuraavat:

  • ty
  • oissi

Arvauksia? Eniten oikein arvanneelle/tietäneelle 10 pistettä ja paljon mainetta ja kunniaa!

Ps. Sain torstaina vihdoin lyhennettyä keittiön verhot. Siinä ne nyt on! Ei ehditty asua uudessa asunnossa kuin reilu vuosi ja nyt jo saatiin verhot paikalleen, hyvä me!

DSC_0504[1]

Meillä oli ompelukone lainassa mummolasta ja kuten arvasin, viimeisenä iltana ennen mummun luo lähtöä ja koneen palautusta sain vihdoin ommeltua ne. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mun mielestä niistä tuli aika hienot!

0

Aika aikaansa kutakin

Meille tuli viikonloppuna uusi kello!

Uusi kello.

Uusi kello.

Meillähän tapasi olla keittiön seinällä äärettömän tyylikäs Nalle Puh -kello, kunnes muutama viikko sitten yksi paristo vuosi sinne koneistoon. Totesin, että nyt on nallekello tiensä päässä ja hommataan vihdoin uusi.

Uuden kellon hommaaminen ei käynyt meiltä kuitenkaan ihan parissa päivässä, vaan seinäkelloton aika venyi monen viikon mittaiseksi. Kaiken huipuksi myös mun rannekellosta loppui paristo samaan aikaan. Niin ja ne laitteet, mistä meillä pystyi aikaa katselemaan, olivat kaikki eri ajassa.

Ehdin jo tottua esim. siihen, että jos olohuoneessa haluaa tietää paljonko kello on, katsoo digiboksista ajan, vähentää siitä yhden tunnin ja lisää muutaman minuutin niin saa suunnilleen oikean ajan. Tai siis noinhan mä teen edelleen, koska ei meillä edelleenkään olohuoneessa ole muita kelloja kuin se digiboksi.

Mutta niin, lopulta sitten löydettiin tuo molempien silmiä hivelevä ja täydellisesti meidän keittiöön istuva kello. Ja sitten se jätätti ensimmäisenä yönä vartin! Hohhoijaa. Meinasin jo heittää vanttuut naulaan, mutta nyt sen jälkeen kello on pysynyt ajassa. Vielä kun löytyisi yhtä sopiva kello olohuoneen seinälle ja noutaisin sen mun rannekellon paristonvaihdosta niin meidän huushollin kelloasiat vois olla hetkeksi hoidossa!