0

Positiivariutta

H:lla on viime aikoina ollut ihanan positiivinen ote elämään.

”Rakensin hienon lohikäärmeen (legoista). Siitä tuli vähän hassu, ei haittaa mitään!”

”K rikkoi legorakennelman, ei haittaa mitään!”

”Housut kastui kun lasi kaatui, ei haittaa mitään!”

”Ei haittaa mitään” on aika yleinen sanonta meillä nykyään. Mun mielestä ihan loistavaa! Joko mun muksu on oikeasti niin positiivinen, että on itse tajunnut ettei pikkujuttujen hassuus/rikkoutuminen/kastuminen/muu haittaa mitään, tai sitten oon onnistunut kasvattajana olemaan hermostumatta pikkujutuista.

Olettaisin nimittäin, että minä tuon lauseen olen alulle saattanut. *virtuaalinen olalletaputus*

Olen kyllä tietoisestikin välillä kylvänyt positiivisuutta. Eräänä päivänä juteltiin aiheesta ”missä kukakin on hyvä”. H keksi heti monta juttua missä on hyvä (piirtäminen, värittäminen, hyppiminen ainakin). Äiti ei sitten ollutkaan hyvä missään, tai ei ainakaan laulamisessa. No, mun itsetunto ehkä kestää tämän, tiedän onneksi itse joitakin asioita joissa olen ihan hyvä. 🙂