0

Päiväkoti alkaa

Huomenna. Parin viikon ajan olemme käyneet tutustumassa päiväkotielämään, ja huomenna sitten pitäisi jättää lapset ja poistua itse paikalta. Moneksi tunniksi. Nyyhkis.

No onhan tätä jo odotettukin, nimittäin omaa aikaa. Ehdin nukkua päiväunet jos huvittaa. Ehdin kierrellä kirppiksillä rauhassa. Ehdin käydä lenkillä, lukea kirjaa ja ommella. Ehdin ajatella asioita ja selkeyttää suunnitelmiani. Ehdin hakea töitä. Ainakin suunnitelmissani.

Oikeasti kyllä jännittää aika paljon tuo päiväkodin aloitus. Höpöttäjällä kaikki menee varmasti hyvin, onhan hän jo kokenut pikkukoulunkävijä, ja jo tutustumisen aikana H on viettänyt pitkiä pätkiä yksin isompien puolella. Mutta pikku Kiljukaula! K ei ole kovin nopeastilämpiävää sorttia, ja vielä tänäänkään hän ei halunnut edes hoitajan ottavan vastaan liukumäen alla. Saati että olisi suostunut syliin muuten vaan. Ehkä hoitotäti kelpaa paremmin kun en itse ole paikalla, mutta varmasti on tiedossa monta itkua ja surua huomenna. Niin Kiljukaulalla kuin minullakin. Nyyhkis.

0

Täydellinen äitienpäivä

Mitä äiti toivoo äitienpäivältä? No tämä äiti toivoo hyviä unia, mukavaa tekemistä sekä yksin että perheen kesken ja hyvää ruokaa, jota ei tarvitse itse valmistaa. Ja sain kaiken! ❤

Aamulla mies heräsi lasten kanssa touhuilemaan, kun itse jatkoin onnellisena vielä pari tuntia unia. Kun sitten lopulta kömmin sängystäni, vastassa oli pari hyväntuulista mukulaa, hyväntuulinen mies ja äitienpäiväkortti. Asunnossa leijaili suklaan tuoksu.

H:n askartelema kortti.

H:n askartelema kortti.

Aamupalan jälkeen suunnittelin kirppiksellä käyntiä, mutta onneksi kirppikset olivat tänään kiinni, niin tuli tehtyä jotain vielä paljon mukavampaa, nimittäin pelattua frisbeegolfia! Sain mukaan pari kaveria (äitejä myös muuten), ja me vietettiin kivat pari tuntia fribaten, luonnosta ja hyvistä jutuista nauttien.

Kotiin palatessa pääsinkin suoraan lounaspöytään, ja jälkkäriksi oli sitten sitä suklaantuoksuista uh niin täyteläistä brownieta. Nam!

Pienen lepohetken jälkeen päivä jatkui pihahommilla ja fribaputtausten harjoittelulla. Koko perheen kesken nautittiin ihanasta aurinkoisesta ilmasta ja revittiin auki pihan yhtä nurkkaa. Niin ja se puttailu – olisi kannattanut harjoitella ennen fribakierrosta, putti parani hetkessä tosi paljon!

All in!

All in!

Kun illalla vielä käytiin koko perheen kesken saunassa ja saunan jälkeen lapset menivät kiltisti nukkumaan, voiko enää muuta päivältä toivoa? Ei voi.

0

Tulin, näin, voitin (hopeaa)

Ne toiset tanssikisat oli eilen, ja kivastihan ne menikin, kun saatiin kotiinkannettavaksi mitalit.

Koko matka oli niin onnistunut muutenkin! Lähdettiin siis jo perjantaina ja busseiltiin 60 hengen voimin Peurungan kylpylähotellille nukkumaan. Meidän majoitus oli 5 hengen huoneistohotelleissa, ja oli kyllä melko hulppea ja ylitykset odottava majoitus! Noihin 5 hengen huoneistoihin olisi helposti mahtunut 8 nukkumaan (jos osa on lapsia), itse nukuin yksin X-asennossa parisängyssä. Aika luksusta.

Aamulla herättiin ajoissa ja mentiin kylpylän puolelle lillumaan mukavan lämpöisessä vedessä ja laskemaan hurjan pitkää vesiliukumäkeä. Sitten maukkaan hotelliaamiaisen kautta kohti Vaajakoskea ja ryhmätanssikisoja.

Kisoissa vähän aikataulu venyi, mutta tunnelma oli mukava. Tanssiohjelmamme nimi oli ”Seireenien houkutus”, ja ohjelma menikin pieniä horjahduksia lukuunottamatta hyvin sekä seireeneiltä että merimiehiltä. Kun lopulta saatiin vielä mitalit kaulaan, ei aikataulun venyminenkään ihan kauheasti häirinnyt.

Kotimatkalla meidät yllätti melkoinen myräkkä, mutta siitäkin selvittiin kunnialla (vain kerran piti pysähtyä putsaamaan jäätyneet tuulilasinpyyhkijät) ja kotona oltiin jo vähän yhden jälkeen. Huh!

Hyvän reissun lisäksi myös täällä kotona oli sujunut suhteellisen hyvin. Päivät oli kakkakatastrofeja lukuunottamatta menneet rauhallisesti ja öisinkin oli vain kohtalaisen vähän huutoja. Tosi hyvä mieli jäi koko hommasta ja haluan ehdottomasti lähteä seuraaviinkin kisoihin!

2

Mummolaviikonloppu ja maanantailätyt

Oltiin viikonloppu mummolassa. Meillä on mun vanhempien kanssa sellainen sopimus, että suunnilleen kuukauden välein yritetään nähdä jossain. Kuukausi sitten mummu ja vaari oli täällä meillä ja nyt oli meidän vuoro käydä heidän luonaan.

Mulle tämä järjestely sopii oikein hyvin. Tapaan mielelläni vanhempiani ja on kiva että lapsetkin oppivat tuntemaan isovanhempansa vaikka he asuvatkin eri kaupungissa. Sitäpaitsi mulle nämä viikonloput käy melkein lomasta, kun mummu ja vaari leikittävät isomman lapsen ja tekevät ruoat, itse täytyy huolehtia vain itsestään ja vauvasta.

No, sain mä itsekin sen verran leikkiä H:n kanssa että pääsin fiilistelemään mun vanhoilla legoilla ja rakentamaan vähän junarataa. Ja pelattiinhan me kolmistaan kiinanshakkia! Säännöt oli H:lla vielä vähän hakusessa, mutta jospa se siitä.

Kiinanshakkia

Kiinanshakkia

Näin marraskuussa automatkat on kyllä H:lle tylsiä, varsinkin, kun perjantaina ajettiin koko matka illalla pimeässä. Sunnuntaina lähdettiin sen verran ajoissa takaisinpäin, että suurimman osan matkasta näki lukea ja leikkiä takapenkillä. K onneksi nukkui suurimman osan matkasta kumpaankin suuntaan, että sen osalta matkat meni tosi hyvin. Niin ja kun pysähdyttiin ABC:llä niin mulle ainakin tuli hyvä mieli koko loppuillaksi, kun siellä oli tiskin takana niin hyväntuulinen nainen ottamassa vastaan meidän ruokatilauksia. 🙂

ABC:ltä ostettiin tietysti sitten myös maitoa ettei pääse kotoa loppumaan kesken. Sen lisäksi J osti tänään kaupasta maitoa, ettei nyt ihan varmasti vaan loppuisi. Kun näiden lisäksi meillä oli vielä yli litra kaapissa ennen viikonloppua ostettua maitoa, päätin maanantai-illan kunniaksi paistaa lättyjä. Kyllä, minä ihan itse!

En oikeasti muista IKINÄ ENNEN paistaneeni lättyjä. On mahdollista että olen joskus paistanut, mutta mulle ei oo jäänyt siitä mitään muistikuvaa. Mutta hyviä tuli! H:kin meinasi että yhtä hyviä kuin vaarin paistamat, ja se on jo jotain se!

Lätyt paistumassa

Lätyt paistumassa

Maanantai-illan kunniaksi saatiin myös molemmat lapset (kerrankin) nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Tässähän voisi tulla vapaa-ajanongelmia ilman blogia!

0

Pikkukoulupäivä

Pikkukoulupäivät ovat näin äidin näkökulmasta viikon parhaita päiviä. Kun yksi lapsi on muutaman tunnin poissa, ehtii keskittymään pienempään ja viettämään ihan omaakin aikaa kun pienempi nukkuu. Tällä kertaa pikkukoulupäivä alkoi aamupalan jälkeisellä kylpysessiolla. Eli H kylpi, minä suihkuttelin ja K istui sitterissään katselemassa.

K keskittyi Minni Hiiren maistelemiseen.

K keskittyi Minni Hiiren maistelemiseen.

Tässä on suuri ero ensimmäisen lapsen vauva-aikaan: kun H oli vauva, en juuri koskaan käynyt suihkussa hänen hereilläollessaan, koska hän huusi silloin koko suihkun ajan. Näin myöhemmin ajateltuna huuto saattoi johtua siitä ettei häntä oltu totutettu suihkuseuralaiseksi jo pienestä pitäen.

K on jo tottunut kylpyhuoneessa odotteluun eikä ole millänsäkään kylpemisen ja suihkun äänistä tai pienistä vesiroiskeista.

H:n uusi kylpytakki.

H:n uusi kylpytakki.

Kylvyn jälkeen testattiin H:n uusi kylpytakki. Löysin takin viime viikonloppuna kirpparilta, ja siinä on napit edessä! Olen etsinytkin isompaa kylpytakkia napeilla tai neppareilla, koska en tykkää pelkästään vyöllä solmittavista kun ne eivät pysy kiinni. Tuo apinatakki on kokoa 110/116, mutta ihan hyvin pystyi ottamaan käyttöön jo nyt, kun hihat eivät kuitenkaan ole hirveän pitkät. Itseasiassa aika hienokin tuollainen pohjepituinen kylpytakki.

Pikkukoulumatkalla

Pikkukoulumatkalla

Kylvyn ja ruoan jälkeen sitten lähdettiinkin pikkukouluun. H kulkee sinne omalla potkupyörällään ja K tietysti vaunuissa. Hienosti tuo potkupyöräily on kehittynyt kun joka viikko vähintään parina päivänä sitä harjoitellaan. Ja H:n kanssa on niin helppo mennä minne vain, kun hän kuuntelee ja tottelee ohjeita. Jos pyytää pyöräilemään tien reunassa, H pyöräilee. Ainakin niin kauan kuin muistaa, mutta sitten voi sanoa uudestaan. 🙂

Pikkukoulun aikana minä ja K otimmekin pitkät päiväunet, eli onnistunut päivä!