0

Rytmin muutos

Kiljukaulalla on ollut huono rytmi. Päivällä K on nukkunut yleensä kolmet päiväunet, joista viimeiset monesti tosi myöhäänkin (tyyliin 19-20:30). Tämä sitten on tietysti johtanut siihen, että illalla ensin ei nukuta ollenkaan ja sitten väsyttää ihan niin hirveän kamalasti, että ei varmasti voi nukahtaa ilman tunnin kiljumista. Kun kiljuminen on loppunut yleensä noin klo 23-01, ei ole paljon naurattanut.

No nyt päätettiin yrittää muutosta. Eilisestä lähtien yrityksenä on:

  • Vain kahdet päiväunet
  • Ei päiväunia klo 17 jälkeen

Siinäpä se. Eilen onnistui loistavasti, K heräsi joskus kahdeksalta, nukkui 10-12 ja 15:30-16:30 päiväunet ja meni todella väsyneenä helposti ilman kitinöitä yöunille klo 19:30. Tänään sitten herättiinkin aamulla jo kuuden maissa, joten väkisinkin tuli kolmet päikkärit. Päiväunet oli noin klo 8:30-10, 12:30-13 (nukahti autoon) ja 15-16:30, eli viimeisetkin unet loppui hyvinkin ennen viittä. Ja äsken nukutin K:n suhteellisen helposti, nukahti noin klo 20. Eli kaikki hyvin jos ne nyt oikeasti on yöunet eikä päiväunet.

Jos tämä rytmin muutos oli oikeasti näin helppoa niin pistää vaan mietityttämään, että miksi ihmeessä me ei tehty tätä jo kauan sitten?

Mainokset
0

Miksi meillä ei nukuta?

Koska möröt. Koska siniset autot. Koska keltaiset autot. Koska robotit. Ja koska yksi kipeä vauva.

H on ruvennut näkemään painajaisia. Kai se kertoo mielikuvituksen kehittymisestä ja on merkki kasvamisesta, mutta on se aika kurjaa kun pieni ihminen joka yö herää pelkäämään painajaisen sinistä autoa tai pelottavaa robottia.

Nyt viimeisimpinä öinä H on halunnut painajaisesta herättyään meidän sänkyyn nukkumaan, mikä on kyllä ihan sallittua, mutta toisaalta vielä lisää häiritsee meidän unia. K nimittäin nukkuu pinnasängyssään, joka on kiinni meidän parisängyssä. Usein H tulee meidän väliin sellaisella hyörinällä ja jutellen samalla, että K herää. Ja kun K herää jutteluun, hän luulee että on aamu ja herää itsekin juttelemaan. Esim. viime yönä K jutteli ja kääntyili sängyssään yli tunnin ajan joskus neljän-viiden tienoilla ennen kuin rauhoittui uudestaan nukkumaan.

Kun lisäksi tosiaan K on vähän sairas ja heräilee monta kertaa yössä ihan vain yskimään (niiden normaalien syöttöheräämisten lisäksi), tuloksena on vähän väsyneet vanhemmat.

Parina iltana olen yrittänyt kompensoida yöheräilyjä menemällä aikaisemmin nukkumaan – ei kannata! Sattumalta molempina iltoina kun olen päässyt jo vähän yli kymmenen sänkyyn, on tullut kauheat iltasäädöt. Yhtenä iltana H pyöri ja hyöri, halusi vuorotellen vessaan ja juomaan ja meidän sänkyyn ja omaan sänkyynsä ja rauhoittui vasta joskus yhdeltä yöllä. Toisena iltana taas K:lla oli hankaluuksia nukahtaa, ja mun ”iltanukkuminen” meni siihen kun käänsin ja käänsin takaisin selälleen/kyljelleen mahallaan pää pystyssä nököttävää väsynyttä vauvaa.

0

Kiljukaulasta tuli liinavauva

Vielä kuukausi sitten K oli todella helppo nukutettava sekä yö- että päiväunille. Yleensä riitti, että laittoi sopivan väsyneen ja kylläisen vauvan omaan sänkyynsä tai vaunuun, antoi tutin suuhun ja harson tai uninorsun käteen. Ja uni tuli parissa minuutissa.

Eipä toimi enää.

K tämän hetkisessä suosikkiliinassani.

K tämän hetkisessä suosikkiliinassani.

Eräänä päivänä K vain päätti, että ei halua nukahtaa vaunuihin. Minä hytkytin ja heilutin, juttelin ja hyssyttelin, mutta huuto vain yltyi, joten laitoin K:n liinaan. Ja hän nukahti nopeasti. Sama toistui seuraavilla päiväunilla ja uudestaan illalla yöunille mennessä. Naps vain, päivässä K muuttui helposti mihin vain nukahtavasta vauvasta täysliinavauvaksi. Nyt ainakaan pariin viikkoon hän ei ole kertaakaan nukahtanut muualle kuin liinaan tai auton turvakaukaloon. Vai nukahtikohan kerran vaunuihin kun oltiin pitkään liikkeellä?

Mitä jos minulla ei olisi kantoliinaa tai en osaisi sitä käyttää? Olisinko jatkanut vaunuun hyssyttämistä huudosta huolimatta? Olisinko nukuttanut syliin? Olisiko K kohta oppinut uudestaan nukahtamaan vaunuun? En tiedä, mutta tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen siihen, että on joku keino millä saa väsyneen vauvan nopeasti unten maille.

H oli ensimmäisen vuotensa lähes täysliinavauva, hän nukkui käytännössä aina kaikki päiväunensa liinassa. Silloin se oli helppoa ja kätevää: liina kulki mukana minne vain, eli vauva pystyi nukkumaan missä vain. Yhden lapsen äitinä ei ollut kovin paljoa pakollisia askareita, mitä olisi pitänyt tehdä vauvan päiväuniaikaan, eli liinavauva ei juurikaan haitannut elämää. Sainpahan hyvän syyn rentoutua tietokoneen äärellä, kun vauva nukkui liinassa.

Nyt toisen lapsen kohdalla tilanne on vähän toinen. K:n päiväunien aikana olisi ihan kiva pystyä tekemään kotiaskareita ja leikkimään H:n kanssa. Mikä tarkoittaa yleensä sitä, että kun olen saanut K:n nukahtamaan liinaan, yritän kipata hänet sänkyyn jatkamaan uniaan. Yleensä se onnistuukin, mutta joskus K herää siirtoon.

Tulevina viikkoina olisikin tarkoitus kokeilla nukuttaa K:ta myös selkäpuolelle liinaan. Silloin ainakin suurin osa kotitöistä ja leikkiminenkin onnistuisi paremmin. Ja K saisi joskus herätä samasta paikasta, liinasta, mihin nukahtikin.

H haluaa vielä nykyäänkin joskus liinaan, mutta ei jaksa siellä kovin kauaa olla. Enemmän H liinaileekin meillä itse pehmoleluja (tai lentokoneita) kantaen.

Leenu-kirahvi on päässyt liinakyytiin.

Leenu-kirahvi on päässyt liinakyytiin.