1

Sienimetsällä

Lähimetsä on ihana asia! Vietettiin tänään aamupäivällä taas mukavat 1,5 tuntia metsässä tallustellen ja sieniä etsien. Kuinka kätevää, että kävelyetäisyydeltä löytyy kivoja polkuja, mustikoita, puolukoita ja sieniä!

2015_08_31_kännykästä 118

Tuo polku, mitä yleensä mennään, on enimmäkseen tasainen ja tarpeeksi leveä, että Kiljukaulakin pystyy kävelemään ihan itse. Siis halutessaan. Aika monta kertaa tuli kuitenkin huudettua vuorotellen: ”H, odota vähän” ja ”K, tule jo!”

2015_08_31_kännykästä 120

Höpöttäjä ei olisi jaksanut mennä niin hitaasti kuin mentiin, ja Kiljukaula pysähtyi joka mustikkavarvun luo syömään. 🙂

2015_08_31_kännykästä 125

Alku- ja loppupään kävelymatkat Kiljukaula matkusti liinakyydissä, Höpöttäjä jaksoi kävellä nekin. Yllä oleva on muuten H:n ottama kuva, aika onnistunut mielestäni 3,5-vuotiaan ottamaksi! No, ensimmäinen kuvausyritelmä ei onnistunut ihan yhtä hyvin:

2015_08_31_kännykästä 124

Niin ja löydettiin me sieniäkin, isohaperoita muutama. Dubloukkeli antaa mittakaavaa.

DSC_0398

Ei tosiaan montaa, mutta isohapero on onneksi nimensä veroinen ja noista muutamasta saa jo enemmän kuin kylliksi pizzatäytettä!

Mainokset
0

Tilannekatsaus

Tilanne 1,5 tuntia sitten:
Ollaan just käyty viemässä J halloweenpippaloihin ja K on huutanut koko kotimatkan autossa. K jatkaa huutoa kotona huolimatta imetys-, vessatus- ja rauhoitteluyrityksistä. H kyhjöttää sohvalla valittamassa mahakipua. H:n nukkumaanmenoaika lähestyy uhkaavasti ja puurokin on vielä tekemättä. Katastrofin ainekset.

Mitäs sitten:
K liinaan, muutamassa minuutissa rauhoittui vaan ei nukahtanut. H:n vatsan tunnustelua ja diagnoosi: nälkä tai kakkahätä. H vessaan ja puuro mikroon. K:n hyssyttelyä liinassa, kunnes H valmis vessasta ja puuro valmis ja jäähtynyt sopivaksi.

Puuron syöttö H:lle (edelleen maha kipeä) ja uudestaan vessaan. H tahtoo syliin kun pestään hampaita, no K on onneksi jo hyvin rauhoittunut, eli K pois liinasta eteisen lattialle ja H syliin hampaiden pesuun. K viihtyi edelleen lattialla kun vaihdettiin H:lle yöpuku päälle ja luettiin iltasatu. H ei tahtoisi nukkumaan koska pelkää mörköä, mutta onneksi ennakoin tilanteen jo päivällä ja vaihdoin patterit yövaloon, nyt ei mörkö uskalla tulla kun huoneessa on valoisaa. (Diagnoosi: mahakipu oli mörön ja nukkumaanmenon pelkoa, tarpeeksi kirkas yövalo helpotti.)

Iltapusujen jälkeen pelastamaan umpikujaan peruuttanut K ahdingostaan. Mennään K:n kanssa iltapuurolle (sai H:n jämät kun jäi niin sopivasti). Puuron jälkeen K:n vessatus, yövaippa päälle ja sänkyyn yrittämään nukahtamista. Sillä aikaa kun K jutteli sängyssään, siivosin lasten ulkovaatteet pois eteisen lattioilta ja sekoitin dipin maustumaan jääkaappiin. Juttelu yltyi huuteluksi, joten K liinaan ja armotonta hytkytystä pimeässä huoneessa muutaman minuutin ajan. Nukahti!
Vartin päästä K:n kippaus pois liinasta omaan sänkyynsä ja koneelle tsillaamaan.

Tilanne nyt:
Molemmat nukkuvat rauhallisesti sängyissään ja minulla on sipsikulho dippeineen edessä.

Rauhallista halloween-perjantaita minulle ja muille kotona oleville!