0

Pomppuhuone

Tässä se on.

Tässä se on.

Virallisesti vierashuone, tulevaisuudessa aikuisten makuuhuone. Nyt se on kuitenkin meillä pomppuhuone, ja lasten suosikkihuone meidän talossa.

Idea lähti siitä, kun me ostettiin meidän parisänkyyn uusi joustinpatja. Vanhaa patjaa yritettiin myydä, mutta huonolla menestyksellä, eli se jäi tuonne vierashuoneeseen kaappeja vasten pystyyn. Sitten kun kaapeista piti ottaa jotain, oli aina kauhea säätö siirtää tuota patjaa, ja jollakin kerralla se sitten jäi lattialle. Siinä kun hetken aikaa seurasi H:n pomppimista, oli suunnitelma selvä: tästä tuleekin meille pomppuhuone!

Tällä hetkellä pomppuhuoneessa ei ole muuta pomppuisaa kuin sohva, patja, petauspatja, tyynyjä, peittoja ja peittokäärme, mutta tulevaisuudelle on muitakin suunnitelmia. Ainakin olisi kiva saada kattoon koukut, joihin voisi sitten ripustaa köysitikkaat, renkaat tai keinun. Pienet puolapuut sopisivat myös hyvin yhteen nurkkaan (kunhan siitä saa loputkin rojut selvitettyä pois).

Tyynykasakiipeilyä.

Tyynykasakiipeilyä.

Sen lisäksi, että pomppuhuone on ollut lasten keskuudessa hitti, se on myös ollut tosi kehittäväinen. Meidän varovainen 3-vuotias on saanut paljon rohkeutta ja motoriikka on kehittynyt hyppiessä, kiipeillessä, kuperkeikkaillessa ja tyynyistä majaa rakentaessa. Kohta 1-vuotias taas on opetellut seisomista tuolla pomppuisalla patjalla, onhan se siinä toki vaikeampaa kuin lattialla, mutta eipä satu mihinkään vaikka kupsahtaa. K on myös hienosti oppinut peruuttamaan sohvalta patjalle ja patjalta lattialle!

Mainokset
0

Tulin, näin, voitin (hopeaa)

Ne toiset tanssikisat oli eilen, ja kivastihan ne menikin, kun saatiin kotiinkannettavaksi mitalit.

Koko matka oli niin onnistunut muutenkin! Lähdettiin siis jo perjantaina ja busseiltiin 60 hengen voimin Peurungan kylpylähotellille nukkumaan. Meidän majoitus oli 5 hengen huoneistohotelleissa, ja oli kyllä melko hulppea ja ylitykset odottava majoitus! Noihin 5 hengen huoneistoihin olisi helposti mahtunut 8 nukkumaan (jos osa on lapsia), itse nukuin yksin X-asennossa parisängyssä. Aika luksusta.

Aamulla herättiin ajoissa ja mentiin kylpylän puolelle lillumaan mukavan lämpöisessä vedessä ja laskemaan hurjan pitkää vesiliukumäkeä. Sitten maukkaan hotelliaamiaisen kautta kohti Vaajakoskea ja ryhmätanssikisoja.

Kisoissa vähän aikataulu venyi, mutta tunnelma oli mukava. Tanssiohjelmamme nimi oli ”Seireenien houkutus”, ja ohjelma menikin pieniä horjahduksia lukuunottamatta hyvin sekä seireeneiltä että merimiehiltä. Kun lopulta saatiin vielä mitalit kaulaan, ei aikataulun venyminenkään ihan kauheasti häirinnyt.

Kotimatkalla meidät yllätti melkoinen myräkkä, mutta siitäkin selvittiin kunnialla (vain kerran piti pysähtyä putsaamaan jäätyneet tuulilasinpyyhkijät) ja kotona oltiin jo vähän yhden jälkeen. Huh!

Hyvän reissun lisäksi myös täällä kotona oli sujunut suhteellisen hyvin. Päivät oli kakkakatastrofeja lukuunottamatta menneet rauhallisesti ja öisinkin oli vain kohtalaisen vähän huutoja. Tosi hyvä mieli jäi koko hommasta ja haluan ehdottomasti lähteä seuraaviinkin kisoihin!

0

Uimaan, vihdoinkin!

Tänään me vihdoinkin päästiin sinne uimahalliin koko porukalla! Eihän tätä oo suunniteltu kuin joulusta asti, että ihan melkein hetihän me mentiin! Mutta kannatti suunnitella ja toteuttaa, kivaa oli!

H oli aikoinaan ekoilla uimahallikäynneillään aika varautunut (toki oli vanhempi kuin K nyt). K sen sijaan otti kyllä heti ilon irti. Tai no okei, ensikosketus suihkuhuoneen kaikuvaan mölyyn meinasi vähän pistää itkettämään, mutta altaalle päästyä ei mennyt pitkään kun K pääsi läiskyttelyn makuun. Ja läiskyttikin sitten niin antaumuksella, että välillä meinasi lentää selälleen!

Oltiin ensin siis lastenaltaalla ehkä 20 minuuttia (ensin J ui vähän aikaa ja sitten minä), ja sitten mentiin yhdessä isoon, lämpimään altaaseen. Oisko se joku terapia-allas tms, mutta siellä on siis ihanan lämmin vesi, hierovia suihkuja ja tilaa lillua. Tässä vaiheessa K:lla alkoi tulla jo vähän vilu, eli siellä ei sitten pitkään oltu, mutta kuitenkin sen verran pitkään että H sai vähän taas tuntumaa uimiseen.

Silloin ennen K:n syntymää kun viimeksi käytiin uimassa, H uskalsi jo tosi hienosti ”uida” niin että pitää molemmin käsin mun käsivarresta kiinni ja mä vedän. Siis niin että H saa vartalon suoraksi vedessä ja voi ihan itse potkiakin. No nyt siitä edellisestä uintireissusta on tosiaan jotain 10 kk aikaa, niin ei ihan noin hienosti mennyt, mutta uskalsi H lopulta kuitenkin olla siellä vedessä vain mun käsivarresta kiinni pitäen.

Ja kyllä tuntui H:kin nauttivan uimahallikeikasta. Kysyttiin autolla että oliko kivaa, niin H meinasi että ”tosi mukavaa oli, ylihuomenna uudestaan”. No katsotaan, ehkä voisikin yrittää tällä viikolla vielä toisenkin kerran uimaan. Ensi viikolla mies palaa taas töihin, niin sitten on hankalampi löytää yhteistä uintiaikaa. Tosi positiivinen kuva jäi siis kaikenkaikkiaan, vielä jos jotain saisi pyytää niin vähän pitempi uintiaika itselle olisi kiva. Ehkä sitten joskus vuoden-parin päästä kun K kasvaa sen verran isommaksi että jaksaa olla pitempään altaalla kylmettymättä.

0

Harkkapaita

Olin eilen lähdössä tanssiharjoituksiin. J kysyy: ”Miksi sä harjaat hiuksia… Ja miksi sulla on uus paita päällä?”

Niinpä.

  • Paikat missä me eniten käydään (pikkukouluun vienti, kauppa, puisto, oma piha, kirjasto), on sellaisia, joissa ollaan takki päällä.
  • Paikat missä me käydään, mutta ei oo takki päällä (kerho, kavereiden koti), on sellaisia, joissa pitäisi pystyä imettämään. Ja mun uus paita ei oo imetyspaita.

Mietin ensin itsekin, että voiko laittaa uuden paidan ekaa kertaa päälle tanssiharjoituksiin, mutta en sitten keksinyt yhtään syytä miksi en laittaisi. Ensinnäkin siellä on eniten aikuisia ihmisiä näkemässä mut ja toisekseen se paita ei mee miksikään tanssiharkoista. Kerhossa tai muussa paikassa, missä on lapset mukana, sotkeentumisen riski on paljon suurempi. Ja siinäpä sitä sitten ollaan, uus vaalea paita ekaa kertaa päällä ja ketsupit rinnuksilla. Ja banaanit hihassa.

Paljon parempi käyttää uutta kivaa imetyskelvotonta paitaa tanssiharkoissa, kunnes 1) en enää imetä ja 2) paita ei oo enää niin uusi että harmittaisi vietävästi jos se sotkeutuisi. Sitäpaitsi se oli tosi hyvä harkkapaita, venyvä ja mukava ja tarpeeksi lämmin (siellä salissa on tosi kylmä). Laitan seuraavallakin kerralla!