0

Mustikkajuttuja ja höpötyksiä

Käväistiin tänään meidän lähimetsässä mustikassa. Mustikoita ois ollut vaikka kuinka, mutta mulla oli kärsimätöntä poimimisseuraa, niin piti tyytyä lyhyehköön poimimisaikaan ja pienehköön mustikkamäärään. Tuli niistä kuitenkin iltapalalle naposteltavaa ja pari pikku purkkia pakkaseenkin. 🙂 Tuonne pitää kyllä päästä kohta uudestaan ilman lapsia!

11847348_10204956097639116_1574852878_o

Illallispöydässä sitten keskusteltiin, jostain käsittämättömästä syystä, hiekkalaatikosta:
H: ”Se on hiekkalaatikko, K.”
K: ”Joo! Kakkaläjä!”

Samaan saumaan vielä muutaman päivän takainen vitsi meidän pikku höpöttäjän suusta:
”Äiti kysyi K:lta: ’tuleeko sinulta pissa?’ ’Eieieiei!’ Plöts.”

Joo, huumorimiehiä. Tätä omaa hienoa oivallusta piti sitten toistella noin kymmenen kertaa ja nauraa räkäisesti päälle joka kerta. Naurattihan se lopulta meitä kaikkia toki. 🙂

Mainokset
1

Kiljukaula 1v 3kk

Meidän pikku kiljukaulasta on kasvanut hurmaava persoona. Hän osaa kävellä, juosta ja kiipeillä, taputtaa, hassutella ja osallistua yhteiseen leikkiin. Hän puhuu, tosi paljon ja ymmärrettävästi.

Eniten käytetty sana on ”puiss”. Sitä K käyttää kun haluaa pois syöttötuolista, sylistä tai sängystä. Sama sana kelpaa kun K haluaa kengät, housut, vaipan, aurinkolasit tai mitä vain pois päältään. Samaa sanaa voi käyttää myös kun haluaa lelun ulos purkista, kaapista tai lelutraktorin ohjaamosta. ”Puiss!” sopii hyvin myös yleisen tyytymättömyyden osoitukseksi, nyt pitäisi jonkin muuttua, ettekö jo tajua!

2015_07_03_hiekkalaatikko

Kiljukaula sanoo hiekkalaatikkoa kakkaläjäksi ja ”kakka” on hyvä yleissana tarkoittamaan mm. kakkaa, pissaa, hiekkaa ja isoveljeä. ”Kakku” sen sijaan tarkoittaa ”kiikkaa”. Kun Kiljukaulalta kysyy ”Missä K:n suu?” hän vastaa aina yhtä aurinkoisesti ”Tääjä!”

K tietää hyvin mitä tahtoo ja osaa ilmaista mielipiteensä ja mahdollisen tyytymättömyytensä. Yleensä K on kuitenkin yhtä hymyä, nauraa isoveljen jutuille ja hassuttelee itsekseenkin. K viihtyy välillä myös omissa leikeissään pitkiäkin aikoja, saatamme yhtäkkiä huomata että joku puuttuu joukosta ja siellähän hän istuu, yksin eri huoneessa leikkimässä autoilla tai pehmoleluilla.

2015_07_15_leikkimokissa

Eniten K tykkää leikkiä pihalla. Sisällä ollessa K kiipeilee katsomaan ikkunasta ulos ja osoittelee autoa tai ”kakkaläjää”. Ulkona K tallustelee ympäriinsä lapio kädessä tai istuu hiekkalaatikolla. Mökillä ollessa K viettää pitkiä aikoja myös keinuen, sekä vauvakeinussa että kahden hengen keinussa H:n kanssa. Mökillä myös rantakalliot ja lätäköt kiehtovat, mutta viime aikoina K on ruvennut kuuntelemaan ja tottelemaan myös kieltoja, joten kovin usein emme joudu juoksemaan K:n perässä rantaan.

2015_07_27_rannalla

K syö yleensä itse, lusikalla aloittaen ja käsin viimeistellen. Usein toki tarvitaan auttajaa pilkkomiseen ja välillä syöttämiseenkin kun ruokailu meinaa mennä pelkäksi sotkemiseksi.

K pitää unikaverinaan pientä jouluaiheista pyyhettä, ja yksi sellainen pitää aina olla mukana nukkumaan mennessä. Kun on tutti suussa ja pyyhe kädessä, uni tulee omassa sängyssä helposti ilman nukuttajaakin. Tänään ensimmäistä kertaa K halusi myös pehmolelu-unikaverin, Nalle Puh pääsi mukaan yöunille.

2015_07_24_pesukone

K osaa hienosti pissata ja kakata pottaan, ja enimmäkseen käy potalla mielellään. Vaippojakin toki kastuu muutama päivässä, välillä siksi että ei malta lopettaa kivoja leikkejä ja välillä siksi että äiti ei tajua mitä se ”kakka” tällä kertaa tarkoittaa.

Meidän pieni mutta kuitenkin niin taitava tallukka on kerta kaikkiaan valloittava tyyppi! ❤

0

Kiperien Kysymysten Aikakausi

Nyt se vihdoin alkoi, nimittäin Kiperien Kysymysten Aikakausi. Kysymyksiä on toki 3-vuotiaan suusta kuultu ennenkin, mutta tällä viikolla on tullut pari sen tason kysymystä, että uskallan julistaa KKA:n alkaneeksi.

Ensimmäinen kysymys kuului kevyesti: ”Mistä nämä päivät alkoi?” No minähän tietysti selitin big bangien ja dinosaurusten kautta ihmisten päiviin asti, mahdollisimman selkokielisesti ja suhteellisen lyhyesti kuitenkin. Jatkokysymykset koskivat sitten yksittäisten ihmisten syntymistä ja kuolemista.

Eilen sitten jatkoa seurasi kysymyksellä: ”Miten pääsee pimeälle puolelle?” Kysymyksen kalskahtavuudesta huolimatta kyseessä oli kuitenkin maapallon pyöriminen, ja miten välillä ollaan pimeällä ja välillä valoisalla puolella.

Mauri Kunnaksen Avaruuskirja saattoi olla pimeä puoli -kysymyksen herättäjä.

Mauri Kunnaksen Avaruuskirja saattoi olla ”pimeä puoli” -kysymyksen herättäjä.

Minusta on mahtavaa kun pieni ihminen alkaa havainnoida ympäristöään ja tehdä siitä kiperiä kysymyksiä. Odotan innolla jatkoa!

0

Vauvalla on fani!

Muutama päivä sitten eräs kaverini lähestyi meitä viestillä: ”Tytölläni on Kiljukaulaa hirveä ikävä. Haluaisitteko tulla vaikka kylään joku päivä?” Muutaman viestin päästä vierailuaika oli sovittu, ja eilen siellä sitten käytiin.

Jo ovella tämä kohta 5-vuotias tyttö oli juttelemassa K:lle (joka katseli aika ihmeissään höpöttäjää), ja hetken päästä tyttö oli järjestämässä vauvalle lelukauppaa. Lelut tulivat siihen esille hienoon riviin, ja siitä K saisi sitten valita millä lelulla haluaa leikkiä. ❤

Hetken päästä tämä pieni fani siirtyi pöydän ääreen piirtopuuhiin kun me muut keskityttiin rakentamaan legoilla. Ja voi mitä hienoa tytöllä olikaan sitten näytettävänä! Se on Kiljukaulan vauvakirja, jossa on siis tietysti kuvia vauvan ensimmäisen vuoden ajalta.

Etupuoli

Etupuoli

Tässä etupuolella on ensin äiti ja vauva liikenteessä vaunuilla, sitten vauva jouluna (huomaa tonttulakki ja pienet tontut vieressä), alakuvissa vauva opettelee liikuttamaan käsiä ja jalkoja.

Takapuoli

Takapuoli

Takapuolella onkin sitten oikea kuvakavalkadi! Näissä kuvissa Kiljukaula syö, nukkuu, laskee liukumäkeä, leikkii pallolla ja syö taas. Toisen rivin kuvissa K on kaunis (tytön kuvaus tuosta tummansinipaitaisesta kuvasta), nukkuu, konttaa, miettii rakkaita ihmisiä ja itkee. Alimmassa rivissä K taas konttaa, on liikkeellä isoveljen kanssa, itkee ja leikkii nukella.

Ihan mahtava vauvakirja! Todella paljon hienompi kuin mun tekemä, jossa tällä hetkellä lukee tasan vauvan nimi ja kahden ensimmäisen hampaantulon päivämäärät. Kiitos kiitos hurjan paljon pikku-fani!

0

Se puhuu

Oltiin ruokapöydässä. Yritin syöttää K:lle ruokaa, mutta ei oikein maistunut. Laitoin muroja tarjolle, mutta K työnsi ne pois ja totesi: ”Että.”

No niinpä, urpo-äiti oli unohtanut laittaa vesimukin tarjolle! Täyttäessäni mukia ja tuodessani sitä pöytään K jammaili riemuissaan. Urpo-äiti jammaili päänsä sisällä yhtä riemuissaan: ”Se puhuu, se puhuu! Meidän pieni vauva puhuu!”

0

Kisajännitys

Nyt se vihdoin iski tajuntaan: tanssikisat on YLIHUOMENNA! Oon ollut ihan lunki ja vähän käynyt tanssahtelemassa ja ähertänyt pukuihin viimeisiä yksityiskohtia paikoilleen, mutta nyt mä sen tajusin. Yksi päivä kotona ja sitten seuraavana aamuna on VIIDELTÄ lähtö kohti tanssikisoja! Joo hui.

Ensimmäinen jännäyksen aihe on tietysti että miten kisat menee. Mä en oo neljään vuoteen kilpaillut, niin tässä on vähän ekstrajännitystä siitäkin. Pysyykö varmasti peruukit päässä ja onnistuuko vaatteiden vaihto tarpeeksi nopeasti?

Toinen jännityksen aihe onkin sitten täällä kotona. Miten K pärjää ilman äitiä ja maitoa aamuviidestä mahdollisesti myöhään iltaan asti? Nojoo, eiköhän tuo pärjää. Oikea jännitys tähän liittyen on sitten parin viikon päästä kun on toiset kisat. Ja sinne mennään niin että ollaan ihan YÖTÄ poissa kotoa!

——————————

Tänään päivällä viimeistelin esiintymisasuani eteisen lattialla ja H pikku höpöttäjä istui vieressä katselemassa.

H: ”Mitä sinä teet äiti?”
Minä: ”Leikkaan hapsuja esiintymisasuun.”
H: ”Kenelle ne tulee?”
Minä: ”No tämä tulee minulle, mutta meidän ryhmässä on kaikilla sitten samanlaiset.”
H: ”Ketä ryhmässä on?”
Minä: ”No meidän tanssiryhmässä on 12 tätiä ja naista.”
H: ”Ja miestä.”
Minä: ”Meidän ryhmässä ei oo miehiä. Joissakin ryhmissä kyllä on miehiäkin.”
H: ”On miehiä.”
Minä: ”Lähdetkö sinä meidän ryhmään mieheksi sitten kun kasvat isoksi?”
H: ”Joo. Sitten minä koko päivän tanssin äitin ryhmässä.”
H: ”Aika iso puku sitten minulle pitää tehdä isona miehenä.”

0

Puuhastelupäivä

Tänään on ollut puuhastelupäivä. Heti aamusta siivoilin meidän kodinhoitohuoneessa pöytätasoja ja viikkasin paikoilleen puhtaita pyykkejä. Lounaan jälkeen tyhjensin, pyyhin ja täytin järjestelmällisemmin yhden kaapin kodinhoitohuoneessa. Nyt taas tietää mistä löytyvät purkit, kynttilät, varalamput ja monet muut tavarat. Kaapista löytyi myös kasa poistoon menevää tavaraa, osa meni suoraan roskiin ja osa varmaan annetaan roskalavalla tai vastaavalla.

DSC_0095

Vauva viihtyy mun järjestellessä kaappia.

Kodinhoitohuoneessa puuhastelun sivussa pesin pari koneellista pyykkiä ja sitten innostuin värjäämään harsoja. Meillä on pyörinyt käytössä useampikin muka valkoinen, mutta oikeasti harmaa-vaaleanruskealaikukas harso, joista nyt olisi tarkoitus tulla kivan tumman ruskeita. Märkänä roikkumassa nuo on mun mielestä tosi rumia, mutta toivottavasti sävy vielä muuttuu kuivuessa.

Harsot kuivumassa.

Harsot kuivumassa.

Kaiken tämän puuhastelun mahdollisti ensin K:n pitkät aamupäiväunet ja sitten pikkukoulussa oleva H. Tuntuu että yhden lapsen kanssa voi touhuta ja siivota ja tehdä vaikka mitä, mutta kun molemmat on kotona ja hereillä niin ei kädet enää riitä muuta kuin perushoitoon ja ehkä ruoan laittoon. Onneksi sentään pienempi vielä nukkuu päikkärit tai parit päivässä.

Onhan meillä tietysti tuo isikin kotona, mutta se tiputti aamulla kännykkänsä lattiaan ja vietti seuraavat hetket siirtäen kaikkea tarpeellista kännykän muistista tietokoneelle. Sitten H:n pikkukoulun aikana J kävi viemässä luurinsa huoltoon ja kaupassa. Ja nyt illaksi se lähtikin kyykkäämään.

H:sta on tullut ihana pikku höpöttelijä. Tämä on H:n käsitys tilanteesta parin vuoden kuluttua kun H ja K keskustelevat mistä leikittäisiin.

”Minä sanoisin: ”K leikitäänkö junaradalla?”

K sanoisi: ”Ei, leikitään nukeilla.”

Minä sanoisin ”Ei”.”

Toivottavasti neuvottelutaidot vähän paranee, että niitä yhteisiäkin leikkejä sitten aikanaan löytyy. 🙂

Päivän ihanin hetki oli pikkukoulun jälkeen, kun H istui mun sylissä pitkän aikaa halittavana ja sitten sanoi ”miä jakastan siusta”. ❤