0

Sormivärikatastrofi

K:n sairastelu sen kun jatkuu. Eilisen päivän pelasti mummu ja käly, jotka otti H:n hoidettavakseen kälyn omien lasten lisäksi koko pitkäksi iltapäiväksi. Sillä aikaa minä ehdin keskittyä sairaan vauvan hoitoon, ja K:n nukkuessa sain itsekin paikkailtua edellisen yön univelkoja.

Tänään J on taas koko päivän menossa, joten yritin keksiä meille jotain mukavaa tekemistä, vaikka ei ulos voidakaan lähteä. Ja sitten keksin: sormivärit! Sormivärit ja paperia mukaan ja koko porukalla kylpyhuoneeseen taiteilemaan! Joo, kivaa koko porukalle!

H maalaa

H maalaa

No, ei se mennyt ihan suunnitelmien mukaan. H maalasi hienosti, mutta K (kädet ja jalat sotkettuaan) keskittyi kuljeskelemaan ympäri kylpyhuonetta. Lopputulos oli vähän maalia paperissa, paljon maalia lattiassa, jakkarassa, kylpyammeessa, kylpyleluissa, potassa ja vessanpöntössä.

Hiiteen paperit

Hiiteen paperit

Mitäs tuolla takana olikaan...

Mitäs tuolla takana olikaan…

Tuli sitten samalla pestyä kylpyhuone. Olihan se toki sen tarpeessa, että mitäpä tuosta! Ehkä kuitenkin ensi kerralla maalataan sormiväreillä ihan pöydän ääressä, K vyötettynä syöttötuoliin kiinni. Tai sitten vasta joskus piiitkän ajan päästä, kun K tajuaa jo itsekin että paperille maalataan, ei muualle.

0

Sairaspäivien puuhaa

Mitäpä sitä sairaspäivinä tehdään? No pelataan tietysti. Ja rakennetaan legoista kaikenlaisia rakennelmia.

Meillä oli J:n kanssa puhetta, että ei ostettais H:lle pikkulegoja vielä, kun sitten on se vaara että K syö ne pienenpienet osat. No, sopimus piti hyvin kunnes löysin kirppikseltä hienon legopoliisiauton ja moottoripyörän. Pikkulegojen kanssa on nyt tiukka sääntö: saa rakentaa vain keittiön pöydällä, ja jos jotain tippuu lattialle, pitää hetiheti käydä nostamassa, ettei vaan mene K:n suuhun. H onkin noudattanut sääntöä kiitettävästi, mutta tiukasta sääntelystä huolimatta pikkulegot on ollut ihan hitti! Tuota yhtä autoa on rakennettu viikon aikana valehtelematta ainakin 10 kertaa. Ja tuolla tuo nytkin sitä kasaa kun mä tässä naputtelen.

Pikkulegoja.

Pikkulegoja.

Myös isot legot kelpaa edelleen. Niistä on viime aikoina rakennettu mm. tällaisia:

Traktori ja peräkärry.

Traktori ja peräkärry (J:n avustuksella)

Kaksikauhainen kaivuri.

Kaksikauhainen kaivuri (J:n avustuksella)

Silta yli legomeren.

Silta yli legomeren (äitin avustuksella)

Lisäksi on tietysti tehty kerrostaloja, kierreportaita, autotalleja, erilaisia eläimiä, ukkeleita ja linnoja.

Tänään H on ehtinyt myös jo pelata ”imppeä”:

Kimble.

Kimble.

Kimblekavereina tietysti Nalle Puh ja halisammakot, kun äitillä oli muuta hommaa. Minusta on muuten pienenä otettu melkein samanlainen kuva, jossa pelaan kimbleä nallejen ja nukkejen kanssa, harmi kun en löytänyt sitä tähän. Muokkaus! Mun äitipä löysi ja lähetti kuvan:

Halimamma ja nuket pelaa kimbleä vuonna 1988.

Halimamma ja nuket pelaa kimbleä vuonna 1988.

Mitäs teillä tavataan puuhata sairaspäivinä? Entä millaisia legorakennelmia on tullut rakenneltua viime aikoina? 🙂

0

Puuhastelupäivä

Tänään on ollut puuhastelupäivä. Heti aamusta siivoilin meidän kodinhoitohuoneessa pöytätasoja ja viikkasin paikoilleen puhtaita pyykkejä. Lounaan jälkeen tyhjensin, pyyhin ja täytin järjestelmällisemmin yhden kaapin kodinhoitohuoneessa. Nyt taas tietää mistä löytyvät purkit, kynttilät, varalamput ja monet muut tavarat. Kaapista löytyi myös kasa poistoon menevää tavaraa, osa meni suoraan roskiin ja osa varmaan annetaan roskalavalla tai vastaavalla.

DSC_0095

Vauva viihtyy mun järjestellessä kaappia.

Kodinhoitohuoneessa puuhastelun sivussa pesin pari koneellista pyykkiä ja sitten innostuin värjäämään harsoja. Meillä on pyörinyt käytössä useampikin muka valkoinen, mutta oikeasti harmaa-vaaleanruskealaikukas harso, joista nyt olisi tarkoitus tulla kivan tumman ruskeita. Märkänä roikkumassa nuo on mun mielestä tosi rumia, mutta toivottavasti sävy vielä muuttuu kuivuessa.

Harsot kuivumassa.

Harsot kuivumassa.

Kaiken tämän puuhastelun mahdollisti ensin K:n pitkät aamupäiväunet ja sitten pikkukoulussa oleva H. Tuntuu että yhden lapsen kanssa voi touhuta ja siivota ja tehdä vaikka mitä, mutta kun molemmat on kotona ja hereillä niin ei kädet enää riitä muuta kuin perushoitoon ja ehkä ruoan laittoon. Onneksi sentään pienempi vielä nukkuu päikkärit tai parit päivässä.

Onhan meillä tietysti tuo isikin kotona, mutta se tiputti aamulla kännykkänsä lattiaan ja vietti seuraavat hetket siirtäen kaikkea tarpeellista kännykän muistista tietokoneelle. Sitten H:n pikkukoulun aikana J kävi viemässä luurinsa huoltoon ja kaupassa. Ja nyt illaksi se lähtikin kyykkäämään.

H:sta on tullut ihana pikku höpöttelijä. Tämä on H:n käsitys tilanteesta parin vuoden kuluttua kun H ja K keskustelevat mistä leikittäisiin.

”Minä sanoisin: ”K leikitäänkö junaradalla?”

K sanoisi: ”Ei, leikitään nukeilla.”

Minä sanoisin ”Ei”.”

Toivottavasti neuvottelutaidot vähän paranee, että niitä yhteisiäkin leikkejä sitten aikanaan löytyy. 🙂

Päivän ihanin hetki oli pikkukoulun jälkeen, kun H istui mun sylissä pitkän aikaa halittavana ja sitten sanoi ”miä jakastan siusta”. ❤

0

Puuhasteluaamu

Kiva olo kun saa jotain aikaiseksi. Tänään olen jo laittanut tiskit ja pyykit pyörimään ja tyhjentänyt roskiksia. Lisäksi siivosin vähän jääkaappia, kun sielläkin oli laitettavaa roskiksiin ja kompostiin. Ei vaan millään onnistu tuo ruokien syönti jääkaapista, liian usein sinne jää jotain homehtumaan.

Sitten tuli K:n aamupäikkärit ja koristeltiin H:n kanssa eilen leivottuja pipareita. Sokerikuorrutteesta tuli vähän liian löysää ja siten aika valuvaa, mutta ihan meidän näköisiä noista tuli. Hymynaamoja ja liikennevaloja, sitäpä se meidän elämä on!

Piparit.

Piparit.

Tässä aamupäivän aikana H muisti myös että joskus on ollut kantoliinasta tehty riippumatto pöydän alla ja sellainen oli taas saatava. Ja niin laitettiin. Tällä kertaa ollaan (ainakin toistaiseksi) selvitty vähemmillä pään kolautuksilla kuin viimeksi, yli puoli vuotta sitten.

Liinariippumatto.

Liinariippumatto.

En kyllä ymmärrä miten 3-vuotiaalla voi olla noin hyvä muisti. H muisti siis esim. just tuon liinariippumaton vaikka mun muistin mukaan tuo on viimeksi laitettu ennen K:n syntymää. Lisäksi muistaa juttuja sairaalasta, missä H on isin kanssa käynyt kattomassa mua ja K:ta synnytyksen jälkeen. Niin ja mummolan kaupunkiasunnon lelut muisti ulkoa, vaikka kesällä oltiin vaan mökillä ja kaupunkiasunnolla oltiin viimeksi ennen K:n syntymää.

Mä oon niin innoissani joulusta! Tänään ja huomenna vielä miehellä on töitä ja sitten alkaa loma. Ihanaa päästä viettämään joulua (kolmena eri päivänä, kolmella eri porukalla), jakaa lahjoja ja nähdä lasten ilo, saada ehkä itse jotain lahjoja, syödä hyvin ja herkutella.

Kaiken huipuksi sitä lomaa sitten kestääkin koko joulun ajan ja vielä melkein koko tammikuunkin, mies nimittäin pitää osan isyysvapaistaan nyt. Kivaa! Enemmän perheaikaa ja ehkä enemmän vapaa-aikaa mullekin, kun mies on enemmän hoitamassa lapsia. Jos vaikka pääsis kirppikselle joskus yksin! (Hahaa, hurjat on haaveet.) Lisäksi haaveilen yhteisistä pulkkamäkiretkistä ja lautapelailuista.

Ihanaa joulua kaikille!

0

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Meillä on juhlittu tänään touhuamalla koko päivä kotona. On siivottu, pyykätty ja leivottu, vaihdettu lakanoita ja laitettu jouluvaloja ikkunaan. Tosi paljon saatiin aikaiseksi, mutta silti oli kiva päivä. Siivoaminenkin on kivaa kun sen tekee hyvillä mielin ja kivassa seurassa!

Isi ja poika leipoo.

Isi ja poika leipoo.

Nyt on molemmat lapset tyytyväisinä unten mailla, ja elättelen toiveita, että molemmat siellä pysyisivätkin aamuun asti. Loppuillaksi siis tiedossa linnan juhlia, glögiä ja ehkä jotain hyvää syötävääkin. Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Jouluvaloja.

1

Unohduksien päivä

Eilen aamupäivällä havahduin siihen, että meidän oli tarkoitus olla aamupäivä kestovaippatapaamisessa. No, eipä me oltais sinne enää ehditty, varsinkaan kun ei ollut autoa käytössä (kun en ollut muistanut neuvotella sitä käyttööni edellis-iltana). Leikittiin siis sen sijaan krokotiilejä.

Lounaan jälkeen suunnittelin että oltais lähdetty kerhoon. Ei olla pariin viikkoon ehditty kerhoilemaan ja mun mielestä ois ollut ihan kiva käydä. Jotenkin sitten kuitenkin aika hurahti niin, että oltais oltu sieltäkin jo reilusti myöhässä, ja H halusi mieluummin leikkiä kotona, eli jätettiin kerhokin väliin. Leikittiin lisää krokotiilejä ja pelattiin H:n kanssa menolippua (J keksi kivat lastensäännöt menolippuun, voisin niistä kirjoittaa joku päivä).

No sitten kuuden jälkeen olin nukuttamassa K:ta viimeisille päiväunille ja sen jälkeen lähdössä tanssiharkkoihin kun kaveri soittaa ”ootko tulossa tänne pikkujouluihin?” Otsaläpsy! Mun tämän vuoden ainoat pikkujoulut ja mä olin ihan kokonaan unohtanut! No eipä siinä tilanteessa enää ois mitenkään ehtinyt pikkujouluilemaan (ne alkoi siis kuudelta), eli nukutin sitten K:n loppuun, hain tanssikaverin kyytiin ja ajeltiin tanssiharkkoihin.

Jotain mun unohtelevaisuudesta kertoo myös se, että kun ajoin (vähän myöhässä) hakemaan tanssikaveria, edellä ajoi ihan meidän auton näköinen auto. Se tietysti huristi tien laidassa odottavan kaverin ohi, ja kun sitten pysäytin auton, kaveri hyppäsi kyytiin ja totesi: ”katsoin äsken että siinä se mamma nyt huristeli ohi, no kyllä se kohta huomaa ja palaa takaisin.”

Illalla kyllä harmitti, varsinkin se pikkujoulujen missaaminen, mutta myös muu unohtelu ja vahingossa tullut kotipäivä. Toisaalta meillä oli tosi kivaa kun leikittiin krokotiilejä. Kerrankin keksittiin leikki, johon K pystyi osallistumaan yhtä lailla kuin H:kin. Itse asiassa K oli meistä kaikista katu-uskottavin krokotiili: pysyi koko ajan mahallaan ja haukkasi kaikkea eteensä tulevaa. H pomppi vähän väliä jaloilleen (ei kovin krokotiilimaista) ja mä en halunnut haukata juuri mitään, eli meidän krokotiiliys ei päässyt lähellekään K:n leveliä.

Viime yönä sitten jostain syystä H ja K heräilivät vuorotellen (tai H taisi kyllä ollakin hereillä pari tuntia), eli me vanhemmat saatiin unta ehkä 4-5 tuntia. Toisaalta tänään ei (muistaakseni) ole muita sovittuja menoja, kuin kaveriperheen kanssa syömäänmeno illalla. Toivottavasti en taas unohda jotain!