0

Ensimmäinen pikkukoulupäivä ja tavaroidensisäänkantopäivä

Tänään se pikkukoulu sitten taas alkoi. H potkupyöräili sinne hirmuista vauhtia ilosta hihkuen, onhan tätä odotettukin jo pari kuukautta! Tänään mentiin vielä potkupyörällä, mutta saapa nähdä mennäänkö ensi viikolla polkupyörällä, nimittäin:

Eilen saatiin Höpöttäjälle uusi, pienempi polkupyörä! Satuin olemaan facebookin roskalava-ryhmässä oikeaan aikaan ja ihan ilmaiseksi kävin hakemassa pienemmän harjoituspyörän. Eilen vähän testailtiin ja tänään harjoiteltiin tuossa kotitiellä ja sehän alkaa sujua! Viimeisillä harjoitusajoilla H pysyi ihan itse pystyssä jo monta kymmentä metriä!

Uusi, pienempi pyörä.

Uusi, pienempi pyörä.

Eilen meille tuli paljon muutakin tavaraa:
– kaappi, josta tuunaan astiankuivauskaapin mökille
– ritiläkorisysteemi, josta tuli frisbeegolfkiekkojen kuivausteline eteisen kaappiin
– Höpöttäjälle talvivaatetta: haalari, toppahousut ja villapuku
– 2 turvavyöistuinta, toinen meidän autoon ja toinen todennäköisesti mummun ja vaarin autoon

Mä oon nii-iin onnellinen siitä, että nykyään on hyviä kirppareita ja nettimyyntipalstoja. Nytkin säästettiin tosi pitkä penni siinä, että kaikki nuo ostettiin käytettynä, hintaa noilla kaikilla yhteensä oli noin 120€. Uutena jo pelkkä yksi turvaistuin tai talvihaalari olisi maksanut helposti tuon verran!

1

Kiljukaula 1v 3kk

Meidän pikku kiljukaulasta on kasvanut hurmaava persoona. Hän osaa kävellä, juosta ja kiipeillä, taputtaa, hassutella ja osallistua yhteiseen leikkiin. Hän puhuu, tosi paljon ja ymmärrettävästi.

Eniten käytetty sana on ”puiss”. Sitä K käyttää kun haluaa pois syöttötuolista, sylistä tai sängystä. Sama sana kelpaa kun K haluaa kengät, housut, vaipan, aurinkolasit tai mitä vain pois päältään. Samaa sanaa voi käyttää myös kun haluaa lelun ulos purkista, kaapista tai lelutraktorin ohjaamosta. ”Puiss!” sopii hyvin myös yleisen tyytymättömyyden osoitukseksi, nyt pitäisi jonkin muuttua, ettekö jo tajua!

2015_07_03_hiekkalaatikko

Kiljukaula sanoo hiekkalaatikkoa kakkaläjäksi ja ”kakka” on hyvä yleissana tarkoittamaan mm. kakkaa, pissaa, hiekkaa ja isoveljeä. ”Kakku” sen sijaan tarkoittaa ”kiikkaa”. Kun Kiljukaulalta kysyy ”Missä K:n suu?” hän vastaa aina yhtä aurinkoisesti ”Tääjä!”

K tietää hyvin mitä tahtoo ja osaa ilmaista mielipiteensä ja mahdollisen tyytymättömyytensä. Yleensä K on kuitenkin yhtä hymyä, nauraa isoveljen jutuille ja hassuttelee itsekseenkin. K viihtyy välillä myös omissa leikeissään pitkiäkin aikoja, saatamme yhtäkkiä huomata että joku puuttuu joukosta ja siellähän hän istuu, yksin eri huoneessa leikkimässä autoilla tai pehmoleluilla.

2015_07_15_leikkimokissa

Eniten K tykkää leikkiä pihalla. Sisällä ollessa K kiipeilee katsomaan ikkunasta ulos ja osoittelee autoa tai ”kakkaläjää”. Ulkona K tallustelee ympäriinsä lapio kädessä tai istuu hiekkalaatikolla. Mökillä ollessa K viettää pitkiä aikoja myös keinuen, sekä vauvakeinussa että kahden hengen keinussa H:n kanssa. Mökillä myös rantakalliot ja lätäköt kiehtovat, mutta viime aikoina K on ruvennut kuuntelemaan ja tottelemaan myös kieltoja, joten kovin usein emme joudu juoksemaan K:n perässä rantaan.

2015_07_27_rannalla

K syö yleensä itse, lusikalla aloittaen ja käsin viimeistellen. Usein toki tarvitaan auttajaa pilkkomiseen ja välillä syöttämiseenkin kun ruokailu meinaa mennä pelkäksi sotkemiseksi.

K pitää unikaverinaan pientä jouluaiheista pyyhettä, ja yksi sellainen pitää aina olla mukana nukkumaan mennessä. Kun on tutti suussa ja pyyhe kädessä, uni tulee omassa sängyssä helposti ilman nukuttajaakin. Tänään ensimmäistä kertaa K halusi myös pehmolelu-unikaverin, Nalle Puh pääsi mukaan yöunille.

2015_07_24_pesukone

K osaa hienosti pissata ja kakata pottaan, ja enimmäkseen käy potalla mielellään. Vaippojakin toki kastuu muutama päivässä, välillä siksi että ei malta lopettaa kivoja leikkejä ja välillä siksi että äiti ei tajua mitä se ”kakka” tällä kertaa tarkoittaa.

Meidän pieni mutta kuitenkin niin taitava tallukka on kerta kaikkiaan valloittava tyyppi! ❤

0

Kuulumisia

On vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi kirjoitin. Tärkeimpiä kuulumisia:

Uusi pyörä

Uusi pyörä.

Ostettiin H:lle pyörä. Sillä ajeltiin ensin pari päivää apurattaiden kanssa, sitten oli mökkireissun pituinen tauko ja tänään poistin apupyörät ja aloitettiin harjoittelu ilman apupyöriä. H on innoissaan pyörästään, eikä edes tämänpäiväinen kaatuminen (verinaarmu kyynärpäässä! Ehkä H:n elämän toinen kerta kun tuli verta mistään!) haitannut, vaan pikku itkun jälkeen piti päästä uudestaan yrittämään.

Taidetta. Tai siis H:n ripustamat pyykit.

Taidetta. Tai siis H:n ripustamat pyykit.

Juhannuksen jälkeen lähdettiin (minä ja lapset) viikoksi mökille, kun J meni työmatkalle. Meidän mökki on saaressa, ja samassa saaressa ihan lähellä on myös mun vanhempien mökki. Ihana paikka! Saaressa on tilaa juosta ja temmeltää, ja mummu ja vaari ovat vieressä kokkaamassa ja auttamassa lastenhoidossa.

Märkää.

Märkää.

Mökillä H innostui keinumisesta, vaikka hän ei ole koskaan aiemmin halunnut keinua! K innostui epätasaisella alustalla kävelemisestä ja kehittyikin siinä silminnähtävästi! Ensimmäisinä päivinä kallioilla ja nurmikolla tuli pyllähdyksiä tuon tuosta, mutta loppuviikosta meno oli jo melko tehokasta.

Kylmää.

Kylmää.

Säät eivät ole tänä kesänä vielä juuri suosineet, vaan kylläpä sitä vielä ehtii! Ja itse tykkään kyllä mökkeillä huonommallakin säällä, vain yksi kaatosateinen päivä meinasi tylsistyttää, kun ei koko päivänä oikein viitsinyt mennä ulos ja mökit ovat pieniä.

Leppäkerttu.

Leppäkerttu.

H on kyllä reipastunut ihan silmissä viime kuukausina! Ennen niin arka ja varovainen poika tykkää nykyään keinumisesta ja pyöräilystä, kiipeää itse veneeseen ja juoksee paikasta toiseen. Eikä tosiaan hätkähdä edes pikkuhaavaa, vaikka haaverit ovat varovaiselle pojalle olleet hyvin harvinaisia.

K taas kehittää lisää omaa tahtoa. Hän kyllä tietää mitä tahtoo ja ilmaisee äänekkäästi jos ei kaikki mene hänen suunnitelmansa mukaan. K on myös varovainen, mutta huomattavasti menevämpi kuin H saman ikäisenä.

Ihania molemmat!

Uusimpana kuulumisena: nyt alkoi J:llä kesäloma! Pari päivää kotona puuhastelua ja sitten mennään taas mökille, tällä kertaa koko porukalla. Jospa vaikka kelit suosisivat ja päästäisiin uimaankin!

0

Kiperien Kysymysten Aikakausi

Nyt se vihdoin alkoi, nimittäin Kiperien Kysymysten Aikakausi. Kysymyksiä on toki 3-vuotiaan suusta kuultu ennenkin, mutta tällä viikolla on tullut pari sen tason kysymystä, että uskallan julistaa KKA:n alkaneeksi.

Ensimmäinen kysymys kuului kevyesti: ”Mistä nämä päivät alkoi?” No minähän tietysti selitin big bangien ja dinosaurusten kautta ihmisten päiviin asti, mahdollisimman selkokielisesti ja suhteellisen lyhyesti kuitenkin. Jatkokysymykset koskivat sitten yksittäisten ihmisten syntymistä ja kuolemista.

Eilen sitten jatkoa seurasi kysymyksellä: ”Miten pääsee pimeälle puolelle?” Kysymyksen kalskahtavuudesta huolimatta kyseessä oli kuitenkin maapallon pyöriminen, ja miten välillä ollaan pimeällä ja välillä valoisalla puolella.

Mauri Kunnaksen Avaruuskirja saattoi olla pimeä puoli -kysymyksen herättäjä.

Mauri Kunnaksen Avaruuskirja saattoi olla ”pimeä puoli” -kysymyksen herättäjä.

Minusta on mahtavaa kun pieni ihminen alkaa havainnoida ympäristöään ja tehdä siitä kiperiä kysymyksiä. Odotan innolla jatkoa!

0

Lapsen muisti

Käytiin tänään isommassa leikkipuistossa bussimatkan päässä. Viimeksi samassa puistossa käytiin viime kesänä, H oli silloin noin 2v 8kk.

”Viimeksi kun mentiin tänne puistoon niin minä kävelin. Sitten kun mentiin pois puistosta niin minä istuin vaunuissa”, sanoin 3v 5kk vanha H tänään. Joo, ihan totta! Viime kesänä puistoon mennessä K oli vaunuissa ja H käveli, mutta puistosta lähtiessä H oli niin väsyneen oloinen, että laitoin K:n kantoliinaan ja H sai istua vaunuissa. Mutta miten ihmeessä se voi muistaa?

0

Pomppuhuone

Tässä se on.

Tässä se on.

Virallisesti vierashuone, tulevaisuudessa aikuisten makuuhuone. Nyt se on kuitenkin meillä pomppuhuone, ja lasten suosikkihuone meidän talossa.

Idea lähti siitä, kun me ostettiin meidän parisänkyyn uusi joustinpatja. Vanhaa patjaa yritettiin myydä, mutta huonolla menestyksellä, eli se jäi tuonne vierashuoneeseen kaappeja vasten pystyyn. Sitten kun kaapeista piti ottaa jotain, oli aina kauhea säätö siirtää tuota patjaa, ja jollakin kerralla se sitten jäi lattialle. Siinä kun hetken aikaa seurasi H:n pomppimista, oli suunnitelma selvä: tästä tuleekin meille pomppuhuone!

Tällä hetkellä pomppuhuoneessa ei ole muuta pomppuisaa kuin sohva, patja, petauspatja, tyynyjä, peittoja ja peittokäärme, mutta tulevaisuudelle on muitakin suunnitelmia. Ainakin olisi kiva saada kattoon koukut, joihin voisi sitten ripustaa köysitikkaat, renkaat tai keinun. Pienet puolapuut sopisivat myös hyvin yhteen nurkkaan (kunhan siitä saa loputkin rojut selvitettyä pois).

Tyynykasakiipeilyä.

Tyynykasakiipeilyä.

Sen lisäksi, että pomppuhuone on ollut lasten keskuudessa hitti, se on myös ollut tosi kehittäväinen. Meidän varovainen 3-vuotias on saanut paljon rohkeutta ja motoriikka on kehittynyt hyppiessä, kiipeillessä, kuperkeikkaillessa ja tyynyistä majaa rakentaessa. Kohta 1-vuotias taas on opetellut seisomista tuolla pomppuisalla patjalla, onhan se siinä toki vaikeampaa kuin lattialla, mutta eipä satu mihinkään vaikka kupsahtaa. K on myös hienosti oppinut peruuttamaan sohvalta patjalle ja patjalta lattialle!

0

Uutiset

Kello kolmen uutisista hyvää päivää.

Tänään on pikkukoulupäivä. Halimamma päätti kuljettaa lapset pikkukouluun tällä kertaa pulkassa vetämällä, sillä lunta on sekä maa että ilma tulvillaan. Olosuhteisiin nähden valinta olikin paras mahdollinen, mutta matkalla oli silti haasteensa. Ensinnäkin mamma kaatui matkan aikana kahdesti, kerran pyrstölleen ja kerran polvilleen. Toiseksi K pyörähti kerran pulkasta naamalleen hankeen, ei onneksi käynyt säikähdystä kummemmin. Kolmanneksi matka oli K:lle muutenkin vähän hankala, kun lunta oli sekä silmät että nenä ihan täynnä. Ja suun kautta ei voinut tietenkään hengittää kun siellä piti olla tutti. Ilman tuttia sieltä tuli huuto.

Näistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta H pääsi pikkukouluun ja mamma ja K ovat turvallisesti takaisin kotona. Kaikki saivat punaiset posket mukavasta matkasta ja mammalle nousi jopa hiki pintaan pulkan vetämisestä.

Sitten päivän muihin uutisaiheisiin.

K otti eilen ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Ensimmäisellä yrittämällä askelia tuli viisi ja toisella jo yksitoista. Kolmatta kertaa ei ole vielä näkynyt, seuraamme tilannetta kirjeenvaihtajamme kautta.

Pomppuhuoneen suosio jatkaa kasvuaan perheen vauvaikäisten keskuudessa. Jo noin 95% hereilläoloajastaan K tahtoisi viettää pomppuhuoneessa möyrien ja patjalla seisomista harjoitellen. Yleisen viihtyvyyden takia pomppuhuoneen ovi pidetään kuitenkin noin 50% ajasta kiinni.

Perheen vanhempi lapsi sen sijaan on edelleen hullaantunut pikkulegoistaan. Pikkulegopöydän äärestä poistutaan vain vessa- ja ruokatauoille, sekä muutaman kerran päivässä pomppuhuoneeseen pomppukierrokselle pikkusiskon iloksi.

Tässä kaikki tällä kertaa, hyvää iltapäivänjatkoa!