2

Haasteellinen yhteiselo

Laittakaapa samaan huoneeseen liikkumisesta innostunut, utelias vauva ja uhmaikäinen kaikenomiva melkein 3-vuotias. Ei oo helppoa kellään.

Jos leikin isomman kanssa (junaradalla, autoilla, majassa, luetaan jne.) vauva hermostuu kun mihinkään ei saisi koskea. Ja jos sen antaa johonkin koskea niin isompi pillastuu heti aivan kamalasti, kun vauvahan sotkee ja rikkoo heti kaiken, abyy!

Jos taas leikin vauvan kanssa (höpöttelen, loruttelen, tuen kun se haluaa nousta polvilleen/seisaalleen jne.), isompi hermostuu kun en kiinnitä siihen niin paljoa huomiota.

Jos olen samassa huoneessa isomman kanssa, vauvan on oltava siellä myös, kun muuten se repii pleikkarin lattialle ja syö matot.

Jos en ole samassa huoneessa isomman kanssa, isompi kyllästyy ja rupeaa kiukuttelemaan.

Joitain yhteisiäkin leikkejä on onneksi keksitty. Eräänä päivänä leikittiin onnistuneesti krokotiileja, tänään rakennettiin isomman kanssa palikoista torneja ja vauva sai kaataa. Nämä leikit toimivat hetken, mutta sitten jomman kumman kiinnostus herpaantuu ja pitää keksiä jotain uutta.

Lähes kaikki meidän leluista on vauvayhteensopivia, eli vauvakin voi niillä leikkiä ja ei haittaa vaikka menee suuhun. Mutta kun sitä 3-vuotiasta haittaa. Ja ymmärrän kyllä oikein hyvin, en itsekään haluaisi että joku koko ajan sotkisi kaikki mun tekemiset ja suunnitelmat. Vinkkejä muihin kivoihin yhteisiin leikkeihin?

0

Tottakai pääset syliin, paitsi…

– ei nyt kun minä nukun

– ei nyt kun K on liinassa

– ei nyt kun teen ruokaa

– ei nyt kun on kiire

Joskus tuntuu että suurin osa kerroista kun H haluaa syliin, ovat juuri silloin kun syliin ei sillä hetkellä pääse. No tottakai, eihän hän tietenkään kaipaa syliin silloin kun vietän aikaa hänen kanssaan häneen keskittyen. Syliin haluaminen on yleensä pohjimmiltaan juuri sitä: ”äiti, huomaisit välillä minutkin”, yrittää pieni lapsi sanoa. Ja minä yritän huomata ja sylitellä, mutta aina ei vain juuri sillä hetkellä pysty.

Toki osa noista listaamistani hetkistä on sellaisia, että sylittely ei ole helppoa/miellyttävää, mutta sylittelen silti. Yöllä, kun H haluaa syliin, otan hänet hetkeksi syliin ja yritän sitten houkutella takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan. Kun K on liinassa, selitän H:lle että kohta K kipataan sänkyynsä jatkamaan uniaan ja sitten hän pääsee syliin. Ruokaa laittaessa samoin, selitän että nyt pitää vielä tehdä tämä ja tämä vaihe ja sitten on aikaa ottaa H hetkeksi syliin. Oikeasti hankalin tilanne on silloin kun meillä on kiire johonkin, yritetään pukea vaatteita päälle ja minua jo vähän ärsyttää kun toinen vain vetkuttelee. Pahimmassa tapauksessa K vielä huutaa väsyään ja kuumuuttaan vaunuissa tai kaukalossa. Ja sitten H haluaa syliin!

H on onneksi rauhallinen, hän jaksaa kuunnella selityksiäni ja ymmärtää hyvin kun vain jaksaa rauhassa kertoa miksi nyt juuri ei pääse syliin. Samoin ne kiirelähdötkin yleensä onnistuvat kuitenkin lopulta hyvin ja ehditään bussiin, kunhan vain osaan itse rauhoittua ja samalla auttaessani lapsille vaatteita päälle selitän, miksi nyt on niin kauhea kiire ja mitä vielä pitää tehdä että ehditään.

hali