0

Puuhastelupäivä

Tänään on ollut puuhastelupäivä. Heti aamusta siivoilin meidän kodinhoitohuoneessa pöytätasoja ja viikkasin paikoilleen puhtaita pyykkejä. Lounaan jälkeen tyhjensin, pyyhin ja täytin järjestelmällisemmin yhden kaapin kodinhoitohuoneessa. Nyt taas tietää mistä löytyvät purkit, kynttilät, varalamput ja monet muut tavarat. Kaapista löytyi myös kasa poistoon menevää tavaraa, osa meni suoraan roskiin ja osa varmaan annetaan roskalavalla tai vastaavalla.

DSC_0095

Vauva viihtyy mun järjestellessä kaappia.

Kodinhoitohuoneessa puuhastelun sivussa pesin pari koneellista pyykkiä ja sitten innostuin värjäämään harsoja. Meillä on pyörinyt käytössä useampikin muka valkoinen, mutta oikeasti harmaa-vaaleanruskealaikukas harso, joista nyt olisi tarkoitus tulla kivan tumman ruskeita. Märkänä roikkumassa nuo on mun mielestä tosi rumia, mutta toivottavasti sävy vielä muuttuu kuivuessa.

Harsot kuivumassa.

Harsot kuivumassa.

Kaiken tämän puuhastelun mahdollisti ensin K:n pitkät aamupäiväunet ja sitten pikkukoulussa oleva H. Tuntuu että yhden lapsen kanssa voi touhuta ja siivota ja tehdä vaikka mitä, mutta kun molemmat on kotona ja hereillä niin ei kädet enää riitä muuta kuin perushoitoon ja ehkä ruoan laittoon. Onneksi sentään pienempi vielä nukkuu päikkärit tai parit päivässä.

Onhan meillä tietysti tuo isikin kotona, mutta se tiputti aamulla kännykkänsä lattiaan ja vietti seuraavat hetket siirtäen kaikkea tarpeellista kännykän muistista tietokoneelle. Sitten H:n pikkukoulun aikana J kävi viemässä luurinsa huoltoon ja kaupassa. Ja nyt illaksi se lähtikin kyykkäämään.

H:sta on tullut ihana pikku höpöttelijä. Tämä on H:n käsitys tilanteesta parin vuoden kuluttua kun H ja K keskustelevat mistä leikittäisiin.

”Minä sanoisin: ”K leikitäänkö junaradalla?”

K sanoisi: ”Ei, leikitään nukeilla.”

Minä sanoisin ”Ei”.”

Toivottavasti neuvottelutaidot vähän paranee, että niitä yhteisiäkin leikkejä sitten aikanaan löytyy. 🙂

Päivän ihanin hetki oli pikkukoulun jälkeen, kun H istui mun sylissä pitkän aikaa halittavana ja sitten sanoi ”miä jakastan siusta”. ❤

Mainokset
0

Tottakai pääset syliin, paitsi…

– ei nyt kun minä nukun

– ei nyt kun K on liinassa

– ei nyt kun teen ruokaa

– ei nyt kun on kiire

Joskus tuntuu että suurin osa kerroista kun H haluaa syliin, ovat juuri silloin kun syliin ei sillä hetkellä pääse. No tottakai, eihän hän tietenkään kaipaa syliin silloin kun vietän aikaa hänen kanssaan häneen keskittyen. Syliin haluaminen on yleensä pohjimmiltaan juuri sitä: ”äiti, huomaisit välillä minutkin”, yrittää pieni lapsi sanoa. Ja minä yritän huomata ja sylitellä, mutta aina ei vain juuri sillä hetkellä pysty.

Toki osa noista listaamistani hetkistä on sellaisia, että sylittely ei ole helppoa/miellyttävää, mutta sylittelen silti. Yöllä, kun H haluaa syliin, otan hänet hetkeksi syliin ja yritän sitten houkutella takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan. Kun K on liinassa, selitän H:lle että kohta K kipataan sänkyynsä jatkamaan uniaan ja sitten hän pääsee syliin. Ruokaa laittaessa samoin, selitän että nyt pitää vielä tehdä tämä ja tämä vaihe ja sitten on aikaa ottaa H hetkeksi syliin. Oikeasti hankalin tilanne on silloin kun meillä on kiire johonkin, yritetään pukea vaatteita päälle ja minua jo vähän ärsyttää kun toinen vain vetkuttelee. Pahimmassa tapauksessa K vielä huutaa väsyään ja kuumuuttaan vaunuissa tai kaukalossa. Ja sitten H haluaa syliin!

H on onneksi rauhallinen, hän jaksaa kuunnella selityksiäni ja ymmärtää hyvin kun vain jaksaa rauhassa kertoa miksi nyt juuri ei pääse syliin. Samoin ne kiirelähdötkin yleensä onnistuvat kuitenkin lopulta hyvin ja ehditään bussiin, kunhan vain osaan itse rauhoittua ja samalla auttaessani lapsille vaatteita päälle selitän, miksi nyt on niin kauhea kiire ja mitä vielä pitää tehdä että ehditään.

hali