0

Päiväkoti alkaa

Huomenna. Parin viikon ajan olemme käyneet tutustumassa päiväkotielämään, ja huomenna sitten pitäisi jättää lapset ja poistua itse paikalta. Moneksi tunniksi. Nyyhkis.

No onhan tätä jo odotettukin, nimittäin omaa aikaa. Ehdin nukkua päiväunet jos huvittaa. Ehdin kierrellä kirppiksillä rauhassa. Ehdin käydä lenkillä, lukea kirjaa ja ommella. Ehdin ajatella asioita ja selkeyttää suunnitelmiani. Ehdin hakea töitä. Ainakin suunnitelmissani.

Oikeasti kyllä jännittää aika paljon tuo päiväkodin aloitus. Höpöttäjällä kaikki menee varmasti hyvin, onhan hän jo kokenut pikkukoulunkävijä, ja jo tutustumisen aikana H on viettänyt pitkiä pätkiä yksin isompien puolella. Mutta pikku Kiljukaula! K ei ole kovin nopeastilämpiävää sorttia, ja vielä tänäänkään hän ei halunnut edes hoitajan ottavan vastaan liukumäen alla. Saati että olisi suostunut syliin muuten vaan. Ehkä hoitotäti kelpaa paremmin kun en itse ole paikalla, mutta varmasti on tiedossa monta itkua ja surua huomenna. Niin Kiljukaulalla kuin minullakin. Nyyhkis.

0

Päivähoitokuvioita

Meillä on suunnitelmissa laittaa lapset syksyllä päivähoitoon. Osa linjauksista (hoitopäivien määrä, päiväkoti/perhepäivähoitaja) alkaa olla selvillä, mutta nyt pitäisi vielä päättää mihin päiväkotiin nuo lapset sitten laittaisi. Vaihtoehdot ovat seuraavat:

Päiväkoti 1

Tämä päiväkoti on meille jossain määrin jo tuttu, koska H käy täällä pikkukoulussa. Plussat ja miinukset:
+ tuttu paikka
+ kauppa vieressä
+ bussipysäkki lähellä
+ ehkä tuttuja kavereita jotka siirtyy myös pikkukoulusta?
– päiväkodin pihalla ei ole luontoa, toki on hiekka- ja nurmipohjaista leikkialuetta ja keinuja, kiipeilyteline/liukumäki, leikkimökki yms.

Päiväkoti 2

Tämä päiväkoti on ihan vieras, en ole oikeasti vielä koskaan edes kävellyt rakennuksen ohi. Tässä kuitenkin plussat ja miinukset:
+ päiväkodin pihalla on metsäalue
+ päiväkodin kuvauksessa kerrotaan siellä painotettavan leikkiä, liikuntaa ja luontoa (enemmän kuin päiväkoti 1:ssä)
+ tuttu täti suositteli päiväkoti 2:sta, totesi että siellä on mukava henkilökunta ja toimitaan paljon metsässä
+ lapset pääsisivät ehkä samaan ryhmään
– ei kauppaa vieressä
– ei matkan varrella juuri mihinkään mennessä
– bussipysäkille on pitempi matka eikä sinne ole pyörätietä (pitäisi kävellä ison tien laitaa)

Valinta tuntuu siis olevan helpompi logistiikka vs. kivempi paikka. Päiväkoti 1 olisi todella paljon helpompi kuskauksien osalta: autolla se on matkalla kotiin tulit sitten mistä päin tahansa, bussilla pääsee pysäkille ihan lähelle ja voi käydä kaupassa päiväkodin vieressä ennen kotiin lähtöä. Päiväkoti 2  sen sijaan vaatisi autolla pienen koukkauksen, bussilla tullessa pitemmän ja hankalamman kävelyn, ja jos pitäisi käydä kaupassa niin pitäisi taas mennä ihan toiseen suuntaan.

Nojoo, oikeasti ei kuitenkaan kovin vaikea valinta. Jos lapset tulevat viettämään päiväkodissa tulevina vuosina satoja päiviä, kyllä se paikan mukavuus voittaa pienet logistiset ongelmat. Sanoisin että päiväkoti 2 voittaa. Toki ajattelin vielä käydä kävelemässä alueella ja kurkistelemassa päiväkoti 2:n pihalle.

Mitä mieltä sinä olet? Kumman päiväkodin valitsisit? Vai valitsisitko ihan toisin: ei ollenkaan hoitoon vielä? Perhepäivähoitajalle? Jotain muuta? Kuulisin mielelläni mielipiteitä aiheesta puolin ja toisin! 🙂

0

Uutiset

Kello kolmen uutisista hyvää päivää.

Tänään on pikkukoulupäivä. Halimamma päätti kuljettaa lapset pikkukouluun tällä kertaa pulkassa vetämällä, sillä lunta on sekä maa että ilma tulvillaan. Olosuhteisiin nähden valinta olikin paras mahdollinen, mutta matkalla oli silti haasteensa. Ensinnäkin mamma kaatui matkan aikana kahdesti, kerran pyrstölleen ja kerran polvilleen. Toiseksi K pyörähti kerran pulkasta naamalleen hankeen, ei onneksi käynyt säikähdystä kummemmin. Kolmanneksi matka oli K:lle muutenkin vähän hankala, kun lunta oli sekä silmät että nenä ihan täynnä. Ja suun kautta ei voinut tietenkään hengittää kun siellä piti olla tutti. Ilman tuttia sieltä tuli huuto.

Näistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta H pääsi pikkukouluun ja mamma ja K ovat turvallisesti takaisin kotona. Kaikki saivat punaiset posket mukavasta matkasta ja mammalle nousi jopa hiki pintaan pulkan vetämisestä.

Sitten päivän muihin uutisaiheisiin.

K otti eilen ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Ensimmäisellä yrittämällä askelia tuli viisi ja toisella jo yksitoista. Kolmatta kertaa ei ole vielä näkynyt, seuraamme tilannetta kirjeenvaihtajamme kautta.

Pomppuhuoneen suosio jatkaa kasvuaan perheen vauvaikäisten keskuudessa. Jo noin 95% hereilläoloajastaan K tahtoisi viettää pomppuhuoneessa möyrien ja patjalla seisomista harjoitellen. Yleisen viihtyvyyden takia pomppuhuoneen ovi pidetään kuitenkin noin 50% ajasta kiinni.

Perheen vanhempi lapsi sen sijaan on edelleen hullaantunut pikkulegoistaan. Pikkulegopöydän äärestä poistutaan vain vessa- ja ruokatauoille, sekä muutaman kerran päivässä pomppuhuoneeseen pomppukierrokselle pikkusiskon iloksi.

Tässä kaikki tällä kertaa, hyvää iltapäivänjatkoa!

0

Vauva paranee

K taitaa olla parantumassa. Sen tietää esim. siitä, että ruoka maistuu ja K jaksaa leikkiä jo lattiallakin pitkiä pätkiä. Tervehtymisen merkkejä ovat myös K:n hyväntuulisuus ja valuvan rään vähyys. Kaikista tärkeimmät merkit tulivat kuitenkin äsken nukkumaanmennessä: hoitopöydällä pötköttely EI enää käy, ja nukahtaminen EI enää onnistu parissa minuutissa rauhallisesti niinkuin sairaana.

Viikon sairastelun (ja rauhassa hoitopöydällä pötköttelyn ja sänkyyn nukahtamisen) jälkeen, tänään K vihdoin nukahti taas raikuvan ”minä EN halua nukahtaa!” -huudon tahtiin. Huh hei ja paluu normaalitilaan. ❤

3

Housunpolvissa reikiä

Meillä on laminaattilattia. Ja meillä kontataan. Pienempi konttaa koska ei vielä muuta osaa ja isompi konttaa monista eri syistä. Joko hän työntää samalla paria traktoria huoneesta toiseen tai sitten leikkii jotain eläintä. Vaihtoehtoisesti hän tykkää vaan mennä ”majoihin” pöydän ja tuolien alle tai sitten konttaa koska haluaa liikkua kuten pienempikin. Joka tapauksessa meillä kontataan, paljon ja joka päivä.

Laminaattilattia kuluttaa hirveästi sukkia, ja näiden konttaajien tapauksessa myös housujen polvia. Juuri äsken taittelin pestyjä vaatteita kaappeihin ja löysin neljät (4!?!) polvista rikki menneet housut puhtaiden pyykkien kasasta. Kasasta, jossa siis yhteensä oli ehkä kymmenet housut noille kahdelle lapsukaiselle.

Mitä ihmettä mä teen? En voi enkä halua kieltää lapsia konttaamasta, mutta onhan se nyt aikamoista, jos pitää olla joka kuussa ostamassa monet housut kun polvet ei vaan kestä! Varmaan noita vois paikata jotenkin, mutta miten paikkaan siististi ja kestävästi? Niin ja tietysti mahdollisimman helposti, en todellakaan jaksa alkaa purkamaan mitään sivusaumoja, jotta voisin ompelukoneella ommella jotain paikkoja paikalleen.

Myös vielä ehjinä olevien housujen polvia vois varmaan jotenkin vahvistaa, ettei ne ihan heti meniskään rikki. Vinkkejä korjauksiin tai vahvistuksiin?

0

Arki

Paluu arkeen on sujunut suhteellisen mukavasti. Hankalimmat yhdessäelon päivät ovat (ainakin toistaiseksi) takanapäin. H on hoksannut, että omassa huoneessa saa leikkiä rauhassa, ja hän hakeutuukin joka päivä pari-kolme kertaa suljetun oven taakse leikkimään vauvavapaita leikkejään. K taas on oppinut ymmärtämään paremmin puhetta ja varsinkin tottelemaan, nykyään nimittäin monesti riittää kun sanoo että johonkin ei saa koskea, ei enää tarvitse aina käydä nostamassa pois. Mikä siis osaltaan hirmu paljon helpottaa yhteisiä leikkituokioita, kun voidaan leikkiä vaikkapa legoilla, ja K tietää että se isoin legorakennus on sellainen, johon ei saa koskea, muihin legoihin sen sijaan saa.

J:llä alkoi siis keskiviikkona työt pitkän joulu- ja isyysvapaan jälkeen, eli lasten kanssa kolmisin oloa on nyt huimat kolme päivää takana. Ei olla vielä ihan hurjiin suorituksiin taivuttu, enimmäkseen ollaan lököilty ja leikitty kotona. Käväistiin me kuitenkin eilen jopa postissa (vaunuilla ja bussilla, hirveässä lumimyräkässä) ja tänään pihalla kolaamassa ja laskemassa mäkeä.

Pulkkakyytiä.

Pulkkakyytiä.

Liukurimäki.

Liukurimäki.

Kiva kuitenkin että nyt on edessä viikonloppu ja taas koko perheen yhteistä aikaa. Vaikkakin meidän viikonloppu näyttää jo etukäteen melkoisen aikataulutetulta. Ajateltiin kyllä silti ehtiä uudestaan myös liukurimäkeen. 🙂