0

Turistina Oulussa

Joku viikko sitten päätin, että tänä kesänä meidän perhe harrastaa kotikaupunkimatkailua tai siis kotikaupunkituristielämää. Matkustelu on kivaa, mutta jostain syystä Oulun seudun nähtävyyksistä suurin osa on näkemättä. Tänä kesänä korjataan asia ja käydään ainakin jossain!

Tänään aloitettiin: minä, lapset ja mummu käväistiin museojuna-ajelulla Iissä, pienoisrautatienäyttelyssä, ja lopuksi sitten vielä Puolivälinkankaan vesitornissakin. Päivä oli tosi kiva ja antoisa, nähtiin ja koettiin paljon mukavaa!

Museojunassa pääsi katsomaan veturin ikkunoista ulos!

Museojunassa pääsi katsomaan veturin ikkunoista ulos!

Pienoisrautatienäyttelyssä oli kaikkea ihanaa!

Pienoisrautatienäyttelyssä oli kaikkea ihanaa!

Tältä se museojuna näytti. Kuulemma vielä 80-luvulla tämä on ollut käytössä, vaikka jo 50-luvulla otettu käyttöön.

Tältä se museojuna näytti. Kuulemma vielä 80-luvulla tämä on ollut käytössä, vaikka jo 50-luvulla otettu käyttöön.

Vesitornin huipulla tuulee.

Vesitornin huipulla tuulee.

K tahtoi kulkea omia reittejään, kuten yleensä.

K tahtoi kulkea omia reittejään, kuten yleensä.

Nyt ois sitten mahdollisuus kehua ja haukkua mahdollisia kohteita. Mihin kannattaa mennä 1- ja 3,5-vuotiaiden lasten kanssa ja mihin ei? Onko tietomaassa jo jotain kivaa noin pienille? Hailuotoa ajateltiin yhdeksi päiväkohteeksi, oisko sieltä suosituksia? Entäs Turkansaari, onko kiva?

0

Lontoossa lasten kanssa – nähtävyydet

Jatkoa edelliseen postaukseen. Lontoossa ollessa joka päivä käytiin katsomassa jokin isompi nähtävyys, ja sivussa sitten muita juttuja, esim. lelukauppoja ja leikkipuistoja.

London Eye – maailmanpyörä

London Eye oli melko kallis, mutta myös tosi hieno nähtävyys. Maailmanpyörässä oli täysin suljetut kapselit, eli tipahtamisen vaaraa ei ollut ja lapsetkin saivat olla vapaasti koko kierroksen ajan. Rattaita ei muuten saanut ottaa mukaan kyytiin avonaisena, vaan ne piti pistää kasaan jo jonottaessa – taas oli hyvä että oli se reppu!

Kierros kesti noin puoli tuntia ja maisemat ainakin hyvällä ilmalla olivat huikeat! Hienosti muuten huomasi meidän lasten luonne-erot, H istui kapselin keskellä olevalla penkillä ja puristi vanhemman kädestä koko matkan, kun K huiteli menemään ja katseli maisemia lasi-ikkunan vieressä innoissaan.

K katselee maisemia.

K katselee maisemia.

H:lla on jännää.

H:lla on jännää.

Toinen kapseli maailmanpyörän huipulla.

Toinen kapseli maailmanpyörän huipulla.

Ihan London Eyen vieressä oli tosi kiva leikkipuisto, jossa käytiinkin leikkimässä ja syömässä eväitä sekä ennen että jälkeen maailmanpyörä-ajelun.

Ei hiekkaa - paljon kivoja kiipeilyjuttuja!

Ei hiekkaa – paljon kivoja kiipeilyjuttuja!

Sea Life London Aquarium

Akvaario oli molemmille lapsille ihan hitti! Näilläkin lipuilla oli toki hintaa, mutta akvaariossa vierähtikin sitten helposti kolmisen tuntia, ja ihmeteltävää riitti. Oli joka mallin kaloja, haita, kilpikonnia, pingviinejä, meduusoja, merihevosia ja paljon muuta. Lasten lisäksi myös me aikuiset nautittiin akvaariosta, melkeinpä sanoisin että meidän käymistä kohteista paras!

Meduusat.

Meduusat.

Heikki ja isi ihmettelee haita.

H ja isi ihmettelee haita.

K ja kilpikonna - oli muuten iso!

K ja kilpikonna – oli muuten iso!

Natural History Museum

Luonnonhistorialliseen museoon ei ollut lainkaan sisäänpääsymaksua, ja sen kyllä huomasi. Varsinkin viileämpänä ja sateisena päivänä ihmisiä oli hirveän paljon, vessoihin kauheat jonot ja joka puolella kova meteli. Nähtävää oli täälläkin paljon, mutta kokemuksena sen verran stressaava, että en voi suositella. Jos menisin uudestaan, menisin heti aamulla, kiertäisin ensimmäisenä dinosaurusosion (sinne oli iltapäivällä pitkä jono) ja alakerran eläinosiot ja lähtisin pois. Toisen ja kolmannen kerroksen maanjäristys- ja tulivuoriosiot jättäisin kokonaan väliin, ainakin näin pienten lasten kanssa.

Dinosaurus.

Dinosaurus.

H ihmettelee krokotiilin esi-isää.

H ihmettelee krokotiilin esi-isää.

Puistot

Puistoja Lontoossa on paljon, ja me ei tietenkään ehditty tutustua kuin muutamaan, mutta kaikki missä käytiin, oli hienoja.

Vähän matkan päässä luonnonhistorialliselta museolta oli Dianan muistoksi perustettu leikkipuisto. Siellä oli iso hieno laiva kiipeiltäväksi ja paljon muutakin kivaa, suosittelen!

The Diana, Princess of Wales' Memorial Playground.

The Diana, Princess of Wales’ Memorial Playground.

Leikkimökkejä oli paljon myös.

Kivoja leikkimökkejä.

Buckinghamin palatsin vieressä oli myös kiva leikkipuisto, jonka vieressä oli iso lampi ja sen rannoilla lintuja ja kesyjä oravia.

K oli innoissaan: "Tu, tu!"

K oli innoissaan: ”Tu, tu!”

Kiva iso hiekkalaatikko.

Kiva iso hiekkalaatikko.

Lelukaupat

Lelukaupoista isoin ja hienoin oli tietysti Hamleys, joka on ihan Piccadilly Circuksen lähellä. Siellä käytiin ihmettelemässä, maistamassa ja ostamassa käsin tehtyjä karkkeja ja ihailtiin kaikkea muutakin. Jos kuitenkin haluaa oikeasti ostaa leluja, suosittelen jotain muuta paikkaa, tuo oli tosi kallis.

Toinen lelukauppa missä käytiin oli Stratfordin aseman vieressä olevassa ostoskeskuksessa oleva legokauppa. H:n taivas siis! Siellä oli tietysti kaikkea, ja me rakennettiin ja ostettiin matkaan meidän oma legoperhe.

Isi, H, K ja äiti.

Isi, H, K ja äiti.

Muut nähtävyydet

Paljon nähtävyyksiä katseltiin tyylillä ”kävellään ohi, ihaillaan ja räpsitään muutama valokuva”. Hienoimpia näistä olivat Tower Bridge, Buckingham palace ja sitten joku patsas. 🙂

Tower Bridge.

Tower Bridge.

Buckingham palace.

Buckingham palace.

Joku tällainen.

Joku tällainen.

1

Lontoossa

Käväistiin koko perheellä Lontoossa. Meidän lapset oli matkan aikana 3,5- ja 1-vuotiaat.

Matkat

Me matkustettiin lentokoneella Gatwickin lentokentälle, sieltä junalla Lontooseen ja vielä jatkettiin matkaa metrolla ja kävellen majoitukseen. Ehdottomia juttuja lentokoneessa oli kantoreppu ja naposteltavat eväät, sekä tietysti legolehti ja pari autoa isommalle.

K nukkui paluumatkalla parin tunnin unet repussa, ja jo menomatkalla, vaikka uni ei tullutkaan, oli reppu hyvä rauhoittaja kun rauhaton vauva ei tahtonut pysyä paikallaan sylissä. Kannattaa toki huomata, että turvallisuuden takia vauvallakin pitää olla naama menosuuntaan ja turvavyö kiinni nousun ja laskeutumisen aikana!

Myös siirtymät lentokentällä olivat helpompia kun sai yhden lapsen reppuun ja toisen lentokentän rattaisiin.

Liikkuminen

Lontoossa meillä oli kulkuvälineinä matkarattaat ja kantoreppu. Olin tosi tyytyväinen tuohon yhdistelmään, käytettiin sitä välillä niin, että pienempi oli vaunuissa ja isompi käveli, ja välillä niin että isompi oli vaunuissa ja pienempi repussa. Meidän matkarattaat olivat sopivan kevyet ja pienet, että niitä sai suhteellisen helposti yksinkin kannettua rappusissa ja kuljetettua liukuportaissa tyhjinä, ja paljon metroasemien rappusissa kuljettiinkin niin, että K oli repussa, H käveli isin kanssa ja minä kuljetin tyhjiä rattaita.

Me yritettiin optimoida reittejä siten, että kävelyä ei tulisi päivän aikana hirveästi, mutta tuli sitä paljon silti. H on onneksi reipas kävelemään, ja sitten kun H väsyi kävelemiseen niin pääsi vaunuihin istumaan.

K vaunuissa, H kävelee.

K vaunuissa, H kävelee.

K repussa, H vaunuissa.

K repussa, H vaunuissa.

Ja joskus näinkin.

Ja välillä näinkin.

Ruokailut

Tässä meillä olisi ollut parantamisen varaa. Ensimmäisenä päivänä ei ollut oikeastaan mitään eväitä mukana, ja sitten oltiinkin kaikki väsyneitä ja nälkäisiä kun etsittiin ruokapaikkaa. Loppumatkasta tajuttiin ottaa aina vähintään yhden ruokailukerran verran eväitä mukaan aamulla, ja mennä syömään vaikka vähän huonompaankin ruokapaikkaan, jos se sattui kohdalle silloin kun nälkä iski. Kaikkein paras olisi ollut etukäteen katsoa nähtävyyksien vierestä ravintolat, missä haluaa käydä syömässä, niin ne olisivat sitten löytyneet kun nälkä yllättää.

Majoitus

Me päädyttiin majoittumaan huoneistoon Stratfordin metroaseman lähellä. Huoneisto olikin monessa mielessä hyvä valinta. Hotelli olisi houkutellut valmiilla aamiaisellaan, mutta kahden pienen lapsen kanssa matkustaessa mm. seuraavat asiat ajoivat huoneiston valintaan:

  • erillinen makuuhuone, eli vanhemmat voivat pitää valoja päällä ja katsoa telkkaria vaikka lapset ovat nukkumassa
  • oma keittiö jääkaappeineen ja helloineen helpotti huomattavasti eväiden tekoa ja aamujen ja iltojen ruokailuja
  • oma pesukone lämmitti kestovaippailijoiden mieltä

Huonojakin puolia toki oli, päällimmäisenä ehkä se, että ei ollut sitä hotellin respaa josta kysellä asioita. Ovikoodi ja wifi:n salasana piti pyytää puhelimessa, pottaakin pyydettiin vaan sitä ei saatu.

"Hotellin respa."

”Hotellin respa.”

Vessat

Lontoossa oli tosi hyvin julkisia vessoja, missään ei jouduttu vessattomuuspulaan. Potat sen sijaan loistivat poissaolollaan. Lentokentällä, metroasemilla, ravintoloissa, nähtävyyksissä, puistoissa, missään en nähnyt yhtään pottaa koko matkan aikana! Lastenhoitohuoneita oli paljon, mutta niissä ei yleensä ollut edes pönttöä, vain hoitopöytä ja lavuaari. Ei todellakaan vvv-vauvalle soveltuvia siis! Enimmäkseen käytimmekin sitten invavessoja, koska niihin mahtui vaunujen kanssa sisään ja sieltä löytyi se tarvittava pönttö. Majoitukseen meille oli lupailtu pottaa, vaan eipä ollut sielläkään. Puolivälissä matkaa ostettiin punnan potta lähi-halpakaupasta, jotta vessahommat hoituisi helpommin. Onneksi sieltä sentään löytyi!

Sää

Lontoolle tyypilliseen tapaan sää oli vaihtelevainen. Meillä oli ihan hyvä tuuri: neljästä perilläolopäivästä vain yhtenä satoi, eikä silloinkaan koko päivää eikä kovin kovaa. Välillä oli kuitenkin tuulista ja melko kylmääkin, lämpötila vaihteli noin 10-18 asteen tienoilla päiväsaikaan. Enimmäkseen lapsillakin oli kuitenkin päällä vain housut, paita ja takki, yhtenä kylmempänä ja sateisena päivänä oli haalarit. Ja meidän lapset oli muuten sinäkin päivänä ainoat haalaripukuiset ketä näin! Lontoolaislapsilla oli tuonakin kylmänä päivänä leikkipuistossa vain housut ja t-paita tai enintään joku ohut pitkähihainen päällä. Hassuja nämä kulttuurierot jo Euroopan sisällä!

Kylmän sään puistoiluvermeet.

Kylmän sään puistoiluvermeet.

Lämpimän sään puistoiluvermeet. Hetken päästä pipotkin vaihtui hellehattuihin!

Lämpimän sään puistoiluvermeet. Hetken päästä pipotkin vaihtui hellehattuihin!

Nähtävyydet

Nähtävyyksistä kirjoitan erillisen postauksen myöhemmin.

0

Kiperien Kysymysten Aikakausi

Nyt se vihdoin alkoi, nimittäin Kiperien Kysymysten Aikakausi. Kysymyksiä on toki 3-vuotiaan suusta kuultu ennenkin, mutta tällä viikolla on tullut pari sen tason kysymystä, että uskallan julistaa KKA:n alkaneeksi.

Ensimmäinen kysymys kuului kevyesti: ”Mistä nämä päivät alkoi?” No minähän tietysti selitin big bangien ja dinosaurusten kautta ihmisten päiviin asti, mahdollisimman selkokielisesti ja suhteellisen lyhyesti kuitenkin. Jatkokysymykset koskivat sitten yksittäisten ihmisten syntymistä ja kuolemista.

Eilen sitten jatkoa seurasi kysymyksellä: ”Miten pääsee pimeälle puolelle?” Kysymyksen kalskahtavuudesta huolimatta kyseessä oli kuitenkin maapallon pyöriminen, ja miten välillä ollaan pimeällä ja välillä valoisalla puolella.

Mauri Kunnaksen Avaruuskirja saattoi olla pimeä puoli -kysymyksen herättäjä.

Mauri Kunnaksen Avaruuskirja saattoi olla ”pimeä puoli” -kysymyksen herättäjä.

Minusta on mahtavaa kun pieni ihminen alkaa havainnoida ympäristöään ja tehdä siitä kiperiä kysymyksiä. Odotan innolla jatkoa!

0

Lapsen muisti

Käytiin tänään isommassa leikkipuistossa bussimatkan päässä. Viimeksi samassa puistossa käytiin viime kesänä, H oli silloin noin 2v 8kk.

”Viimeksi kun mentiin tänne puistoon niin minä kävelin. Sitten kun mentiin pois puistosta niin minä istuin vaunuissa”, sanoin 3v 5kk vanha H tänään. Joo, ihan totta! Viime kesänä puistoon mennessä K oli vaunuissa ja H käveli, mutta puistosta lähtiessä H oli niin väsyneen oloinen, että laitoin K:n kantoliinaan ja H sai istua vaunuissa. Mutta miten ihmeessä se voi muistaa?

0

Pomppuhuone

Tässä se on.

Tässä se on.

Virallisesti vierashuone, tulevaisuudessa aikuisten makuuhuone. Nyt se on kuitenkin meillä pomppuhuone, ja lasten suosikkihuone meidän talossa.

Idea lähti siitä, kun me ostettiin meidän parisänkyyn uusi joustinpatja. Vanhaa patjaa yritettiin myydä, mutta huonolla menestyksellä, eli se jäi tuonne vierashuoneeseen kaappeja vasten pystyyn. Sitten kun kaapeista piti ottaa jotain, oli aina kauhea säätö siirtää tuota patjaa, ja jollakin kerralla se sitten jäi lattialle. Siinä kun hetken aikaa seurasi H:n pomppimista, oli suunnitelma selvä: tästä tuleekin meille pomppuhuone!

Tällä hetkellä pomppuhuoneessa ei ole muuta pomppuisaa kuin sohva, patja, petauspatja, tyynyjä, peittoja ja peittokäärme, mutta tulevaisuudelle on muitakin suunnitelmia. Ainakin olisi kiva saada kattoon koukut, joihin voisi sitten ripustaa köysitikkaat, renkaat tai keinun. Pienet puolapuut sopisivat myös hyvin yhteen nurkkaan (kunhan siitä saa loputkin rojut selvitettyä pois).

Tyynykasakiipeilyä.

Tyynykasakiipeilyä.

Sen lisäksi, että pomppuhuone on ollut lasten keskuudessa hitti, se on myös ollut tosi kehittäväinen. Meidän varovainen 3-vuotias on saanut paljon rohkeutta ja motoriikka on kehittynyt hyppiessä, kiipeillessä, kuperkeikkaillessa ja tyynyistä majaa rakentaessa. Kohta 1-vuotias taas on opetellut seisomista tuolla pomppuisalla patjalla, onhan se siinä toki vaikeampaa kuin lattialla, mutta eipä satu mihinkään vaikka kupsahtaa. K on myös hienosti oppinut peruuttamaan sohvalta patjalle ja patjalta lattialle!