0

Vauva paranee

K taitaa olla parantumassa. Sen tietää esim. siitä, että ruoka maistuu ja K jaksaa leikkiä jo lattiallakin pitkiä pätkiä. Tervehtymisen merkkejä ovat myös K:n hyväntuulisuus ja valuvan rään vähyys. Kaikista tärkeimmät merkit tulivat kuitenkin äsken nukkumaanmennessä: hoitopöydällä pötköttely EI enää käy, ja nukahtaminen EI enää onnistu parissa minuutissa rauhallisesti niinkuin sairaana.

Viikon sairastelun (ja rauhassa hoitopöydällä pötköttelyn ja sänkyyn nukahtamisen) jälkeen, tänään K vihdoin nukahti taas raikuvan ”minä EN halua nukahtaa!” -huudon tahtiin. Huh hei ja paluu normaalitilaan. ❤

Mainokset
0

Sairaspäivien puuhaa

Mitäpä sitä sairaspäivinä tehdään? No pelataan tietysti. Ja rakennetaan legoista kaikenlaisia rakennelmia.

Meillä oli J:n kanssa puhetta, että ei ostettais H:lle pikkulegoja vielä, kun sitten on se vaara että K syö ne pienenpienet osat. No, sopimus piti hyvin kunnes löysin kirppikseltä hienon legopoliisiauton ja moottoripyörän. Pikkulegojen kanssa on nyt tiukka sääntö: saa rakentaa vain keittiön pöydällä, ja jos jotain tippuu lattialle, pitää hetiheti käydä nostamassa, ettei vaan mene K:n suuhun. H onkin noudattanut sääntöä kiitettävästi, mutta tiukasta sääntelystä huolimatta pikkulegot on ollut ihan hitti! Tuota yhtä autoa on rakennettu viikon aikana valehtelematta ainakin 10 kertaa. Ja tuolla tuo nytkin sitä kasaa kun mä tässä naputtelen.

Pikkulegoja.

Pikkulegoja.

Myös isot legot kelpaa edelleen. Niistä on viime aikoina rakennettu mm. tällaisia:

Traktori ja peräkärry.

Traktori ja peräkärry (J:n avustuksella)

Kaksikauhainen kaivuri.

Kaksikauhainen kaivuri (J:n avustuksella)

Silta yli legomeren.

Silta yli legomeren (äitin avustuksella)

Lisäksi on tietysti tehty kerrostaloja, kierreportaita, autotalleja, erilaisia eläimiä, ukkeleita ja linnoja.

Tänään H on ehtinyt myös jo pelata ”imppeä”:

Kimble.

Kimble.

Kimblekavereina tietysti Nalle Puh ja halisammakot, kun äitillä oli muuta hommaa. Minusta on muuten pienenä otettu melkein samanlainen kuva, jossa pelaan kimbleä nallejen ja nukkejen kanssa, harmi kun en löytänyt sitä tähän. Muokkaus! Mun äitipä löysi ja lähetti kuvan:

Halimamma ja nuket pelaa kimbleä vuonna 1988.

Halimamma ja nuket pelaa kimbleä vuonna 1988.

Mitäs teillä tavataan puuhata sairaspäivinä? Entä millaisia legorakennelmia on tullut rakenneltua viime aikoina? 🙂

0

Sairastuvalta päivää

Ensin vauvalla oli oksennustauti. Sitten kun se meni ohi niin nyt sillä on kova yskä. Ja vatsatauti tuntuisi tarttuneen molempiin vanhempiin. Oi voi voi.

Iloisempiakin uutisia onneksi on. Mummu ja vaari kävi kylässä ja K ei enää ihan kauheasti vierastanut, pystyin jo jättämään molemmat lapset puoleksi tunniksi mummun hoiviin ja hyvin meni! K on jatkanut hiljalleen ilman tukea seisomis -harjoituksiaan, ja nyt seisoo välillä jo 5-10 sekuntia. Että ensiaskelia odotellessa. H:n puhe on kehittynyt edelleen ihan hurjaa vauhtia, suurin osa kirjaimista onnistuu jo hienosti ja puhe on enimmäkseen ymmärrettävää. Hilpeyttä meissä muissa toki aiheutti eilinen ”äppäs-äppä”. Arvauksia mitä H sillä tarkoitti?

0

Arki

Paluu arkeen on sujunut suhteellisen mukavasti. Hankalimmat yhdessäelon päivät ovat (ainakin toistaiseksi) takanapäin. H on hoksannut, että omassa huoneessa saa leikkiä rauhassa, ja hän hakeutuukin joka päivä pari-kolme kertaa suljetun oven taakse leikkimään vauvavapaita leikkejään. K taas on oppinut ymmärtämään paremmin puhetta ja varsinkin tottelemaan, nykyään nimittäin monesti riittää kun sanoo että johonkin ei saa koskea, ei enää tarvitse aina käydä nostamassa pois. Mikä siis osaltaan hirmu paljon helpottaa yhteisiä leikkituokioita, kun voidaan leikkiä vaikkapa legoilla, ja K tietää että se isoin legorakennus on sellainen, johon ei saa koskea, muihin legoihin sen sijaan saa.

J:llä alkoi siis keskiviikkona työt pitkän joulu- ja isyysvapaan jälkeen, eli lasten kanssa kolmisin oloa on nyt huimat kolme päivää takana. Ei olla vielä ihan hurjiin suorituksiin taivuttu, enimmäkseen ollaan lököilty ja leikitty kotona. Käväistiin me kuitenkin eilen jopa postissa (vaunuilla ja bussilla, hirveässä lumimyräkässä) ja tänään pihalla kolaamassa ja laskemassa mäkeä.

Pulkkakyytiä.

Pulkkakyytiä.

Liukurimäki.

Liukurimäki.

Kiva kuitenkin että nyt on edessä viikonloppu ja taas koko perheen yhteistä aikaa. Vaikkakin meidän viikonloppu näyttää jo etukäteen melkoisen aikataulutetulta. Ajateltiin kyllä silti ehtiä uudestaan myös liukurimäkeen. 🙂

0

Puuhastelupäivä

Tänään on ollut puuhastelupäivä. Heti aamusta siivoilin meidän kodinhoitohuoneessa pöytätasoja ja viikkasin paikoilleen puhtaita pyykkejä. Lounaan jälkeen tyhjensin, pyyhin ja täytin järjestelmällisemmin yhden kaapin kodinhoitohuoneessa. Nyt taas tietää mistä löytyvät purkit, kynttilät, varalamput ja monet muut tavarat. Kaapista löytyi myös kasa poistoon menevää tavaraa, osa meni suoraan roskiin ja osa varmaan annetaan roskalavalla tai vastaavalla.

DSC_0095

Vauva viihtyy mun järjestellessä kaappia.

Kodinhoitohuoneessa puuhastelun sivussa pesin pari koneellista pyykkiä ja sitten innostuin värjäämään harsoja. Meillä on pyörinyt käytössä useampikin muka valkoinen, mutta oikeasti harmaa-vaaleanruskealaikukas harso, joista nyt olisi tarkoitus tulla kivan tumman ruskeita. Märkänä roikkumassa nuo on mun mielestä tosi rumia, mutta toivottavasti sävy vielä muuttuu kuivuessa.

Harsot kuivumassa.

Harsot kuivumassa.

Kaiken tämän puuhastelun mahdollisti ensin K:n pitkät aamupäiväunet ja sitten pikkukoulussa oleva H. Tuntuu että yhden lapsen kanssa voi touhuta ja siivota ja tehdä vaikka mitä, mutta kun molemmat on kotona ja hereillä niin ei kädet enää riitä muuta kuin perushoitoon ja ehkä ruoan laittoon. Onneksi sentään pienempi vielä nukkuu päikkärit tai parit päivässä.

Onhan meillä tietysti tuo isikin kotona, mutta se tiputti aamulla kännykkänsä lattiaan ja vietti seuraavat hetket siirtäen kaikkea tarpeellista kännykän muistista tietokoneelle. Sitten H:n pikkukoulun aikana J kävi viemässä luurinsa huoltoon ja kaupassa. Ja nyt illaksi se lähtikin kyykkäämään.

H:sta on tullut ihana pikku höpöttelijä. Tämä on H:n käsitys tilanteesta parin vuoden kuluttua kun H ja K keskustelevat mistä leikittäisiin.

”Minä sanoisin: ”K leikitäänkö junaradalla?”

K sanoisi: ”Ei, leikitään nukeilla.”

Minä sanoisin ”Ei”.”

Toivottavasti neuvottelutaidot vähän paranee, että niitä yhteisiäkin leikkejä sitten aikanaan löytyy. 🙂

Päivän ihanin hetki oli pikkukoulun jälkeen, kun H istui mun sylissä pitkän aikaa halittavana ja sitten sanoi ”miä jakastan siusta”. ❤

0

Rento kotipäivä

Tänään oli tarkoitus mennä ainakin kerhoon, mutta K on sen verran sairas että jäätiin kotiin. Ja voi miten ihana päivä meillä on ollut!

H:n piirustus

H:n piirustus: ylhäällä koira ja kolme kissaa, sitten pieni ruskea auto, iso punasininen auto ja ruskeasininen traktori. 🙂

H:n kanssa ollaan leikitty junaradalla ja autoilla ja oleskeltu muuten vaan. Kaikista kauiten H halusi kuitenkin leikata lelulehdistä kuvia.

H leikkaa yöpukusillaan.

H leikkaa yöpukusillaan.

K on viettänyt tänään paljon aikaa liinassa, myös hereillä ollessaan. Ruoka ja uni onneksi ovat maistuneet ihan kohtalaisesti, mutta lattialla K ei ole nyt sairaana paljon viihtynyt. Liinassa siis.

Mulla on koko päivän soinut joululaulut päässä ja olen niitä lapsillekin välillä lauleskellut. Kaikista parasta on se, että H:lla on vielä kolmeltakin yöpuku päällä ja lounasketsupit naamalla, eikä haittaa mitään! Ihana ihana joulu!

Leikkailun tulos.

Leikkailun tulos.

0

Miksi meillä ei nukuta?

Koska möröt. Koska siniset autot. Koska keltaiset autot. Koska robotit. Ja koska yksi kipeä vauva.

H on ruvennut näkemään painajaisia. Kai se kertoo mielikuvituksen kehittymisestä ja on merkki kasvamisesta, mutta on se aika kurjaa kun pieni ihminen joka yö herää pelkäämään painajaisen sinistä autoa tai pelottavaa robottia.

Nyt viimeisimpinä öinä H on halunnut painajaisesta herättyään meidän sänkyyn nukkumaan, mikä on kyllä ihan sallittua, mutta toisaalta vielä lisää häiritsee meidän unia. K nimittäin nukkuu pinnasängyssään, joka on kiinni meidän parisängyssä. Usein H tulee meidän väliin sellaisella hyörinällä ja jutellen samalla, että K herää. Ja kun K herää jutteluun, hän luulee että on aamu ja herää itsekin juttelemaan. Esim. viime yönä K jutteli ja kääntyili sängyssään yli tunnin ajan joskus neljän-viiden tienoilla ennen kuin rauhoittui uudestaan nukkumaan.

Kun lisäksi tosiaan K on vähän sairas ja heräilee monta kertaa yössä ihan vain yskimään (niiden normaalien syöttöheräämisten lisäksi), tuloksena on vähän väsyneet vanhemmat.

Parina iltana olen yrittänyt kompensoida yöheräilyjä menemällä aikaisemmin nukkumaan – ei kannata! Sattumalta molempina iltoina kun olen päässyt jo vähän yli kymmenen sänkyyn, on tullut kauheat iltasäädöt. Yhtenä iltana H pyöri ja hyöri, halusi vuorotellen vessaan ja juomaan ja meidän sänkyyn ja omaan sänkyynsä ja rauhoittui vasta joskus yhdeltä yöllä. Toisena iltana taas K:lla oli hankaluuksia nukahtaa, ja mun ”iltanukkuminen” meni siihen kun käänsin ja käänsin takaisin selälleen/kyljelleen mahallaan pää pystyssä nököttävää väsynyttä vauvaa.