0

Uutiset

Kello kolmen uutisista hyvää päivää.

Tänään on pikkukoulupäivä. Halimamma päätti kuljettaa lapset pikkukouluun tällä kertaa pulkassa vetämällä, sillä lunta on sekä maa että ilma tulvillaan. Olosuhteisiin nähden valinta olikin paras mahdollinen, mutta matkalla oli silti haasteensa. Ensinnäkin mamma kaatui matkan aikana kahdesti, kerran pyrstölleen ja kerran polvilleen. Toiseksi K pyörähti kerran pulkasta naamalleen hankeen, ei onneksi käynyt säikähdystä kummemmin. Kolmanneksi matka oli K:lle muutenkin vähän hankala, kun lunta oli sekä silmät että nenä ihan täynnä. Ja suun kautta ei voinut tietenkään hengittää kun siellä piti olla tutti. Ilman tuttia sieltä tuli huuto.

Näistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta H pääsi pikkukouluun ja mamma ja K ovat turvallisesti takaisin kotona. Kaikki saivat punaiset posket mukavasta matkasta ja mammalle nousi jopa hiki pintaan pulkan vetämisestä.

Sitten päivän muihin uutisaiheisiin.

K otti eilen ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Ensimmäisellä yrittämällä askelia tuli viisi ja toisella jo yksitoista. Kolmatta kertaa ei ole vielä näkynyt, seuraamme tilannetta kirjeenvaihtajamme kautta.

Pomppuhuoneen suosio jatkaa kasvuaan perheen vauvaikäisten keskuudessa. Jo noin 95% hereilläoloajastaan K tahtoisi viettää pomppuhuoneessa möyrien ja patjalla seisomista harjoitellen. Yleisen viihtyvyyden takia pomppuhuoneen ovi pidetään kuitenkin noin 50% ajasta kiinni.

Perheen vanhempi lapsi sen sijaan on edelleen hullaantunut pikkulegoistaan. Pikkulegopöydän äärestä poistutaan vain vessa- ja ruokatauoille, sekä muutaman kerran päivässä pomppuhuoneeseen pomppukierrokselle pikkusiskon iloksi.

Tässä kaikki tällä kertaa, hyvää iltapäivänjatkoa!

Mainokset
1

Herneenversoja, nam!

Istutin kaksi viikkoa sitten herneitä.

Herneet nyt.

Herneet nyt.

Siis oikeasti. 13 päivää sitten ostin pussillisen kuivia herneitä. Pistin niistä pari kourallista likoamaan yön yli ja 12 päivää sitten istutin ne parin sentin syvyyteen tuollaiseen viinirypälerasiaan (jonka alla on karkkirasia).

Herneet rupesivat itämään jo vedessä, ja multaan päästyään kasvu oli tosi nopeaa. Parissa päivässä kasvustoa oli jo mullan yläpuolellakin, ja alle viikossa oli kivoja ja hyvänmakuisia muutaman sentin versoja. Nyt kahden viikon päästä nuo alkaa olla jo niin pitkiä, että maku ei enää ole parhaimmillaan. Mietinkin nyt lähinnä, että jaksaisiko noita katsella vielä pitkään ja toivoa että ne tekisivät joskus herneitä.

Mutta siis herneenversojen kasvatus: suosittelen lämpimästi! Tosi helppoa hommaa, pitää vain muistaa kastella tarpeeksi usein, multa ei saa kuivaa missään välissä. Ensi kerralla istutan vähemmän kerrallaan, jotta sitten istutuksesta noin 5-9 päivän päästä tulee syötyä kaikki. Silloin ne nimittäin olivat parhaimman makuisia.

Helppoa ja hyvää salaattia omalta ikkunalaudalta!

0

Postinen – turhanen

Olette varmaan kuulleet/lukeneet postin uusimmasta ”hienosta” ideasta? Kyseessähän on Postinen, A3-kokoinen paperilappu, jonka sisällä mainospostin pitäisi jatkossa tulla kahdesti viikossa.

Öö, niin siis miksi mainospostin pitäisi olla ylimääräisen mainoslärpäkkeen sisällä? Kyllä mä oon ennenkin ne mainokset erottanut normipostista. Haisee postin rahastukselta, mainospaikkojahan ne kauppaa tuohon Postiseensakin.

Itse sanoisin että turhaa paperiroskaa, turhaa kannettavaa paperinkeräyslaatikolle, turhaa resurssien tuhlausta. Yleisesti vain turhaa. Täällä voi antaa vielä parin päivän ajan postille palautetta kyseisestä turhakkeesta.

Tai jos jollain on tähän erilainen näkökanta, niin kertokaa ihmeessä. Mihin Postista tarvitaan?

0

Vauvalla on fani!

Muutama päivä sitten eräs kaverini lähestyi meitä viestillä: ”Tytölläni on Kiljukaulaa hirveä ikävä. Haluaisitteko tulla vaikka kylään joku päivä?” Muutaman viestin päästä vierailuaika oli sovittu, ja eilen siellä sitten käytiin.

Jo ovella tämä kohta 5-vuotias tyttö oli juttelemassa K:lle (joka katseli aika ihmeissään höpöttäjää), ja hetken päästä tyttö oli järjestämässä vauvalle lelukauppaa. Lelut tulivat siihen esille hienoon riviin, ja siitä K saisi sitten valita millä lelulla haluaa leikkiä. ❤

Hetken päästä tämä pieni fani siirtyi pöydän ääreen piirtopuuhiin kun me muut keskityttiin rakentamaan legoilla. Ja voi mitä hienoa tytöllä olikaan sitten näytettävänä! Se on Kiljukaulan vauvakirja, jossa on siis tietysti kuvia vauvan ensimmäisen vuoden ajalta.

Etupuoli

Etupuoli

Tässä etupuolella on ensin äiti ja vauva liikenteessä vaunuilla, sitten vauva jouluna (huomaa tonttulakki ja pienet tontut vieressä), alakuvissa vauva opettelee liikuttamaan käsiä ja jalkoja.

Takapuoli

Takapuoli

Takapuolella onkin sitten oikea kuvakavalkadi! Näissä kuvissa Kiljukaula syö, nukkuu, laskee liukumäkeä, leikkii pallolla ja syö taas. Toisen rivin kuvissa K on kaunis (tytön kuvaus tuosta tummansinipaitaisesta kuvasta), nukkuu, konttaa, miettii rakkaita ihmisiä ja itkee. Alimmassa rivissä K taas konttaa, on liikkeellä isoveljen kanssa, itkee ja leikkii nukella.

Ihan mahtava vauvakirja! Todella paljon hienompi kuin mun tekemä, jossa tällä hetkellä lukee tasan vauvan nimi ja kahden ensimmäisen hampaantulon päivämäärät. Kiitos kiitos hurjan paljon pikku-fani!

2

Vähentämistä taas

Luin taas kerran jutun tavaran vähentämisestä ja sen myötä elämän helpottumisesta. Jutussa eläkkeelle jäänyt nainen karsi elämästään turhat tavarat pois, ja ylimääräisen tavaran myötä lähti kaaos, jatkuvan järjestelemisen tarve ja huono omatunto keskeneräisistä töistä.

Itse pyrin pikkuhiljaa samaan. Olisi ihanaa, jos jokaisella tavaralla olisi kotona oma paikkansa. Kun jokin esine on jäänyt lojumaan pöydälle, tietäisi heti mihin se pitää laittaa. Sitten taas kun jotain tavaraa tarvitsee, tietäisi heti mistä se löytyy eikä tarvitsisi käyttää energiaa etsimiseen.

Nykyään tilanne on ennemminkin sitä, että tavarakasoja pyörii ympäriinsä viikkokausia, kun kukaan ei tiedä mihin ne rojut pitäisi sijoittaa. Sitten kun tarvitsisi jotain, (kuten pari päivää sitten etsin noppapussiani,) etsimiseen saa tuhrautumaan vaikka kuinka kauan, eikä siltikään välttämättä löydä etsimäänsä (nopat ovat edelleen hukassa).

Olen päässyt vähentämisessäni jo mielestäni hyvään alkuun, mutta hommaa tuntuu tosiaan olevan ihan hirveästi. Kaappia ja komeroa toisensa perään, ja meillä on vielä muuton jäljiltä monta pahvilaatikkoakin purkamatta. Silloin tällöin jaksan järjestää jonkun kaapin tai tyhjentää laatikon, mutta hitaasti etenee.

Sitten on ne ongelmat: osa tavarasta on joko meidän yhteisiä tai kokonaan miehen, enkä mitenkään pysty/saa/halua yksin päättää sellaisten karsimisesta. Ja kun sitä karsittavaa tavaraa sitten löytyy, nekin pitää sijoittaa johonkin odottamaan jatkokäsittelyä (en tietenkään voi heittää niitä roskiin). Meillä onkin yksi iso kaappi täynnä pusseja ja laatikoita, jotka odottavat jatkolajittelua. Osa tavarasta menee myyntiin, osa annetaan eteenpäin ja osasta en vielä tiedä mitä keksitään.

Hidasta siis on, mutta antoisaa. Eilen kuvasin pieneksi jääneitä kestovaippoja myyntiin, ja ah sitä tunnetta kun saa paketoida vaipat ja viedä ne postin kuljetettavaksi. Sen lisäksi että tavara on poissa viemästä meiltä kaappitilaa, saan vielä vähän vaivanpalkkaa ja hyvän mielen siitä tiedosta, että vaipat menevät edelleen käyttöön. Mitäpä niitä turhanpanttina kaapissa lojuttamaan, saati heittämään roskiin käyttökelpoista tavaraa!