0

Se puhuu

Oltiin ruokapöydässä. Yritin syöttää K:lle ruokaa, mutta ei oikein maistunut. Laitoin muroja tarjolle, mutta K työnsi ne pois ja totesi: ”Että.”

No niinpä, urpo-äiti oli unohtanut laittaa vesimukin tarjolle! Täyttäessäni mukia ja tuodessani sitä pöytään K jammaili riemuissaan. Urpo-äiti jammaili päänsä sisällä yhtä riemuissaan: ”Se puhuu, se puhuu! Meidän pieni vauva puhuu!”

Mainokset
0

Vauva paranee

K taitaa olla parantumassa. Sen tietää esim. siitä, että ruoka maistuu ja K jaksaa leikkiä jo lattiallakin pitkiä pätkiä. Tervehtymisen merkkejä ovat myös K:n hyväntuulisuus ja valuvan rään vähyys. Kaikista tärkeimmät merkit tulivat kuitenkin äsken nukkumaanmennessä: hoitopöydällä pötköttely EI enää käy, ja nukahtaminen EI enää onnistu parissa minuutissa rauhallisesti niinkuin sairaana.

Viikon sairastelun (ja rauhassa hoitopöydällä pötköttelyn ja sänkyyn nukahtamisen) jälkeen, tänään K vihdoin nukahti taas raikuvan ”minä EN halua nukahtaa!” -huudon tahtiin. Huh hei ja paluu normaalitilaan. ❤

0

Sormivärikatastrofi

K:n sairastelu sen kun jatkuu. Eilisen päivän pelasti mummu ja käly, jotka otti H:n hoidettavakseen kälyn omien lasten lisäksi koko pitkäksi iltapäiväksi. Sillä aikaa minä ehdin keskittyä sairaan vauvan hoitoon, ja K:n nukkuessa sain itsekin paikkailtua edellisen yön univelkoja.

Tänään J on taas koko päivän menossa, joten yritin keksiä meille jotain mukavaa tekemistä, vaikka ei ulos voidakaan lähteä. Ja sitten keksin: sormivärit! Sormivärit ja paperia mukaan ja koko porukalla kylpyhuoneeseen taiteilemaan! Joo, kivaa koko porukalle!

H maalaa

H maalaa

No, ei se mennyt ihan suunnitelmien mukaan. H maalasi hienosti, mutta K (kädet ja jalat sotkettuaan) keskittyi kuljeskelemaan ympäri kylpyhuonetta. Lopputulos oli vähän maalia paperissa, paljon maalia lattiassa, jakkarassa, kylpyammeessa, kylpyleluissa, potassa ja vessanpöntössä.

Hiiteen paperit

Hiiteen paperit

Mitäs tuolla takana olikaan...

Mitäs tuolla takana olikaan…

Tuli sitten samalla pestyä kylpyhuone. Olihan se toki sen tarpeessa, että mitäpä tuosta! Ehkä kuitenkin ensi kerralla maalataan sormiväreillä ihan pöydän ääressä, K vyötettynä syöttötuoliin kiinni. Tai sitten vasta joskus piiitkän ajan päästä, kun K tajuaa jo itsekin että paperille maalataan, ei muualle.

0

Sairaspäivien puuhaa

Mitäpä sitä sairaspäivinä tehdään? No pelataan tietysti. Ja rakennetaan legoista kaikenlaisia rakennelmia.

Meillä oli J:n kanssa puhetta, että ei ostettais H:lle pikkulegoja vielä, kun sitten on se vaara että K syö ne pienenpienet osat. No, sopimus piti hyvin kunnes löysin kirppikseltä hienon legopoliisiauton ja moottoripyörän. Pikkulegojen kanssa on nyt tiukka sääntö: saa rakentaa vain keittiön pöydällä, ja jos jotain tippuu lattialle, pitää hetiheti käydä nostamassa, ettei vaan mene K:n suuhun. H onkin noudattanut sääntöä kiitettävästi, mutta tiukasta sääntelystä huolimatta pikkulegot on ollut ihan hitti! Tuota yhtä autoa on rakennettu viikon aikana valehtelematta ainakin 10 kertaa. Ja tuolla tuo nytkin sitä kasaa kun mä tässä naputtelen.

Pikkulegoja.

Pikkulegoja.

Myös isot legot kelpaa edelleen. Niistä on viime aikoina rakennettu mm. tällaisia:

Traktori ja peräkärry.

Traktori ja peräkärry (J:n avustuksella)

Kaksikauhainen kaivuri.

Kaksikauhainen kaivuri (J:n avustuksella)

Silta yli legomeren.

Silta yli legomeren (äitin avustuksella)

Lisäksi on tietysti tehty kerrostaloja, kierreportaita, autotalleja, erilaisia eläimiä, ukkeleita ja linnoja.

Tänään H on ehtinyt myös jo pelata ”imppeä”:

Kimble.

Kimble.

Kimblekavereina tietysti Nalle Puh ja halisammakot, kun äitillä oli muuta hommaa. Minusta on muuten pienenä otettu melkein samanlainen kuva, jossa pelaan kimbleä nallejen ja nukkejen kanssa, harmi kun en löytänyt sitä tähän. Muokkaus! Mun äitipä löysi ja lähetti kuvan:

Halimamma ja nuket pelaa kimbleä vuonna 1988.

Halimamma ja nuket pelaa kimbleä vuonna 1988.

Mitäs teillä tavataan puuhata sairaspäivinä? Entä millaisia legorakennelmia on tullut rakenneltua viime aikoina? 🙂

0

Sairastuvalta päivää

Ensin vauvalla oli oksennustauti. Sitten kun se meni ohi niin nyt sillä on kova yskä. Ja vatsatauti tuntuisi tarttuneen molempiin vanhempiin. Oi voi voi.

Iloisempiakin uutisia onneksi on. Mummu ja vaari kävi kylässä ja K ei enää ihan kauheasti vierastanut, pystyin jo jättämään molemmat lapset puoleksi tunniksi mummun hoiviin ja hyvin meni! K on jatkanut hiljalleen ilman tukea seisomis -harjoituksiaan, ja nyt seisoo välillä jo 5-10 sekuntia. Että ensiaskelia odotellessa. H:n puhe on kehittynyt edelleen ihan hurjaa vauhtia, suurin osa kirjaimista onnistuu jo hienosti ja puhe on enimmäkseen ymmärrettävää. Hilpeyttä meissä muissa toki aiheutti eilinen ”äppäs-äppä”. Arvauksia mitä H sillä tarkoitti?

3

Housunpolvissa reikiä

Meillä on laminaattilattia. Ja meillä kontataan. Pienempi konttaa koska ei vielä muuta osaa ja isompi konttaa monista eri syistä. Joko hän työntää samalla paria traktoria huoneesta toiseen tai sitten leikkii jotain eläintä. Vaihtoehtoisesti hän tykkää vaan mennä ”majoihin” pöydän ja tuolien alle tai sitten konttaa koska haluaa liikkua kuten pienempikin. Joka tapauksessa meillä kontataan, paljon ja joka päivä.

Laminaattilattia kuluttaa hirveästi sukkia, ja näiden konttaajien tapauksessa myös housujen polvia. Juuri äsken taittelin pestyjä vaatteita kaappeihin ja löysin neljät (4!?!) polvista rikki menneet housut puhtaiden pyykkien kasasta. Kasasta, jossa siis yhteensä oli ehkä kymmenet housut noille kahdelle lapsukaiselle.

Mitä ihmettä mä teen? En voi enkä halua kieltää lapsia konttaamasta, mutta onhan se nyt aikamoista, jos pitää olla joka kuussa ostamassa monet housut kun polvet ei vaan kestä! Varmaan noita vois paikata jotenkin, mutta miten paikkaan siististi ja kestävästi? Niin ja tietysti mahdollisimman helposti, en todellakaan jaksa alkaa purkamaan mitään sivusaumoja, jotta voisin ompelukoneella ommella jotain paikkoja paikalleen.

Myös vielä ehjinä olevien housujen polvia vois varmaan jotenkin vahvistaa, ettei ne ihan heti meniskään rikki. Vinkkejä korjauksiin tai vahvistuksiin?

0

Materiaalin järkeistämistä

Olen yrittänyt hiljalleen jatkaa tavarankarsintaoperaatiotani. Homma etenee hitaasti, mutta varmasti. Meillä on joka paikassa niin paljon kaikkea turhaa (mm. 1,5 vuotta muuttolaatikossa lojunutta tavaraa), että karsinta on suhteellisen helppoa. Mutta siis melko hidasta tässä perheenpyörityksen lomassa.

Vaan eipä se hitaus oikeastaan haittaa, mihinkäs tässä nyt kiire olisikaan. Eikä mulla siis todellakaan ole tarkoitus poistaa kaikkea turhaa tavaraa, en mihinkään minimalismiin tähtää. Kunhan saisi roinan määrän sellaiseksi, että se mahtuisi järkevästi kaappeihin ja suunnilleen tietäisi, mitä on missäkin.

Turhan tavaran karsimistakin tärkeämpänä pidän kuitenkin tavaran laadullistamista. Olisi huippua, jos kaikki meidän omistamat asiat olisivat niin hyvää laatua, että niitä ei tarvitsisi jatkuvasti olla korjaamassa tai ostamassa uutta. Osa tavaroista (mm. monet huonekalut ja kodinkoneet) onkin tosi hyvänlaatuisia ja varmasti kestävät vielä vuosia jos ei kymmeniä vuosia. Mutta sitten on huonompilaatuisia, mm. matto, joka meni rikki noin 2kk ostosta, ja vaatekaapin täydeltä parissa pesussa nukkaiseksi menneitä vaatteita.

Tätä laadullistamista olisin toivonut muistavani syksyllä, kun tarvitsin uudet talvikengät. Olisin halunnut ihanat Sievin nahkaiset talvisaappaat, mutta koska ne maksoivat yli 200€, päädyin ostamaan jotkut höpöhöpö-talvikengät alle 50 eurolla. Ja sitten totesin että nämä ei muuten ole kovin lämpöiset (ylläri), ja ostin puistossajököttämistä varten toiset, oikeasti lämpimät, mutta ei mitkään Sievit nekään, noin 70 eurolla.

Nyt oon sitten jumissa näiden kaksien ei-ihan-tyydyttävien talvikenkien kanssa, kunnes ne menevät rikki tai niin huonoon kuntoon, että kehtaan ostaa uudet. Olisi kannattanut ostaa ne Sievit, niihin olisin varmasti tyytyväinen monta, monta vuotta. Lisäksi ne olisivat kotimaiset ja varmasti eettisemmin tuotetut kuin jotkut höpömerkin karvakengät. Pöh!

Toisaalta (onneksi?) ne halppistalvikengät alkavat jo nyt näyttää kulumisen merkkejä, eli ehkä ”saan” jo ensi talveksi ostaa taas uudet kengät. Jospa sitten olisin järkevämpi ja ostaisin oikeasti monta vuotta kestävät laadukkaat kengät. Tulisi pitemmän päälle edullisemmaksikin ostaa kerralla hyvät ja kauan kestävät kengät. Tietysti nyt kevätpuolella voisi jo käydä vilkuilemassa mahdollisia talvikenkä-alennusmyyntejä, pitää sitten vain muistaa ostaa kengät vain, jos ne on ihan kaikista ihanimmat ja varmasti monta vuotta kestävät. Eikä mitä sattuu alessa olemaan.