0

Pottaileva vauva

Nyt tuntuu, että se kaivattu läpimurto pottailun suhteen on tullut! K on toki tehnyt tarpeitaan pöntölle jo ihan pikkuvauvasta lähtien, mutta nyt parina viime viikkona olen yrittänyt vaihtaa tarpeentekopaikan pottaan. Ei ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella!

Mutta tänään on tullut jo monta kertaa tuotoksia pottaan, eli kyllä tää nyt taisi onnistua. Jee, ei enää pöntöllä roikotusta!

Mainokset
0

Arki

Paluu arkeen on sujunut suhteellisen mukavasti. Hankalimmat yhdessäelon päivät ovat (ainakin toistaiseksi) takanapäin. H on hoksannut, että omassa huoneessa saa leikkiä rauhassa, ja hän hakeutuukin joka päivä pari-kolme kertaa suljetun oven taakse leikkimään vauvavapaita leikkejään. K taas on oppinut ymmärtämään paremmin puhetta ja varsinkin tottelemaan, nykyään nimittäin monesti riittää kun sanoo että johonkin ei saa koskea, ei enää tarvitse aina käydä nostamassa pois. Mikä siis osaltaan hirmu paljon helpottaa yhteisiä leikkituokioita, kun voidaan leikkiä vaikkapa legoilla, ja K tietää että se isoin legorakennus on sellainen, johon ei saa koskea, muihin legoihin sen sijaan saa.

J:llä alkoi siis keskiviikkona työt pitkän joulu- ja isyysvapaan jälkeen, eli lasten kanssa kolmisin oloa on nyt huimat kolme päivää takana. Ei olla vielä ihan hurjiin suorituksiin taivuttu, enimmäkseen ollaan lököilty ja leikitty kotona. Käväistiin me kuitenkin eilen jopa postissa (vaunuilla ja bussilla, hirveässä lumimyräkässä) ja tänään pihalla kolaamassa ja laskemassa mäkeä.

Pulkkakyytiä.

Pulkkakyytiä.

Liukurimäki.

Liukurimäki.

Kiva kuitenkin että nyt on edessä viikonloppu ja taas koko perheen yhteistä aikaa. Vaikkakin meidän viikonloppu näyttää jo etukäteen melkoisen aikataulutetulta. Ajateltiin kyllä silti ehtiä uudestaan myös liukurimäkeen. 🙂

0

Kasvisruokaonnistumisia

Muistattekos kun täällä pohdin ruokavalioasioita, ja kuinka ois kiva syödä enemmän kasvisruokaa mutta kun muulle perheelle ei maistu? No nyt on tapahtunut selvää edistymistä tämän asian suhteen!

Tänään kokkasin herkullista linssikeittoa, ja siitä molemmat herrat (J ja H) kehuivat että hyvää on. Ja J otti jopa lisää! Muutama viikko sitten kehuskelin avokadopastan menekillä, ja jo pitempään meille kelpaavien kasvisruokien listalla on ollut bataattisosekeitto.

Eli siis kolme kasvisruokaa jotka maistuu mulle ja miehelle, ja yksi niistä maistui jopa H:lle, mahtavaa! Nyt kun on jo tuon verran vaihtelua, niin kasvisruokaa voi todellakin ottaa mukaan joka viikon kokkailuihin, parhailla viikoilla ehkä jopa kahdesti! Varsinkin kun jatkan uusien pöperöiden testailua, niin pitäähän niitäkin joskus syödä.

Tässäpä nämä meidän suosikit (että saatte muutkin testata):

———————————————————–

Bataattisosekeitto

1kg bataatteja
0,5kg rosamundaperunoita
3 sipulia
1 chilipalko ilman siemeniä
2dl kermaa
kana- tai kasvisliemikuutio

Kuullota pilkottuja bataatteja, perunoita, sipulia ja chiliä hetki öljyssä. Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät, sekä kana- tai kasvisliemikuutio. Keitä kypsäksi ja soseuta. Lisää nestettä tarvittaessa. Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Kerman voit halutessasi lorauttaa ja kiehauttaa loppuvaiheessa sekaan.

Tämä on hyvää ja paranee vain viettäessään yön jääkaapissa. Taitaa vaan olla vähän liian tujua H:lle, tai sitten sitä häiritsee tämän rakenne, H ei yleensäkään sosekeitoille lämpene.

Linssikeitto

2 rkl luomuvoita/kookosöljyä
1 iso sipuli tai 2 pientä
3 valkosipulinkynttä
2 tl kurkumajauhetta
1 tl inkiväärijauhetta
1/2 tl cajunmausteseosta
1,5-2 rkl laadukasta puhdistamatonta suolaa
400 g tomaattimurskaa
400 g chilitomaattimurskaa
1,1 l vettä
3 dl punaisia linssejä kuivana
2 dl luomukermaa/kookoskermaa

Huuhdo linssit huolellisesti siivilässä kylmällä vedellä. Hienonna sipuli sekä valkosipuli ja laita ne mausteiden sekä voin kanssa kattilaan. Kuullota kevyesti miedolla lämmöllä, mutta älä päästä raaka-aineita ruskistumaan. Lisää joukkoon vesi sekä tomaattimurskat. Anna kiehua muutama minuutti ja lisää joukkoon huuhdotut linssit.
 
Anna keiton kiehua 30 minuuttia ja lisää vielä kerma joukkoon. Anna hautua 5-10 minuuttia kannen alla ennen tarjoilua.

Tämä siis maistui koko poppoolle, ja 2/3 otti lisää. Laitoin kylläkin ”vain” 1 ruokalusikallisen suolaa, kun sekin tuntui tosi hurjalta määrältä. Ja suolaiselta tuo keitto silti mun vähäsuolaiseen ruokaan tottuneessa suussa maistui. Mutta siis oikea voitto oli se, että H tykkäsi tästä! Olin ihan varma että ei tykkäisi, kun ei oo aiemminkaan linssikeitot eikä kasvispöperöt uponneet. Mutta niin vain meni, jes!

Avokadopasta

1 valkosipulinkynsi
0,5 chiliä ilman siemeniä
1 lime
2-3 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
0,5dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
30g raastettua pecorino-juustoa
30g raastettua parmesaani-juustoa
400-500g spaghettia (me laitettiin vain noin 250g, mun mielestä oli hyvä niin)

Pilko valkosipuli ja chili tarjoilukulhoon. Purista limen mehu mukaan. Pilko avokadot sekaan. Lisää suola, pippuri, hienonnettu basilika sekä pecorino- ja parmesaaniraaste. Sekoita lusikalla ja maista, makua saa olla!

Keitä spagetti suolatussa vedessä ja valuta, muista ottaa desi keitinvettä talteen! Lorauta vesi ja kippaa spagetit kastikkeen sekaan ja sekoita. Raasta päälle parmesaania ja halutessasi myös mustapippuria. Tarjoile heti.

Tämä oli kyllä ihan huippuhyvää, ollaan kahdesti jo tehty ja varmaan tulee tehtyä monta kertaa lisää. H:lle ei ole maistunut, mutta ehkä senkin maku vielä kehittyy.

————————————————————–

Oon tosi tyytyväinen että on löytynyt noin hyviä ohjeita. Olisko teillä vielä jakaa jotain muita kasvisohjeita? Sitä Sussun vinkkaamaa kaalilaatikkoa testasin, mutta ei uponnut perheeseen. Kasvissosekeitot on testattu joskus aiemmin ja ei nekään oikein maistu. Mutta siis reseptejä otetaan vastaan, mielellään blogin kommentteihin niin löytyy sitten täältä!

0

Vauvan vaihtoehtoiset aamu/iltapalat

Tilannehan lähti tästä. Vinkkejä tuli kiitettävästi sekä blogin kommentteihin että facebookkiin, joten ajattelin listata vähän näitä testattuja keinoja.

Lähtötilanne: syötetty puuro

Tähän asti on siis syötetty puuroa lusikalla ihan perinteiseen tyyliin. Puurossa on ollut seassa jotain marja- tai hedelmäsosetta.

Hyvänä puolena tässä metodissa oli lähinnä siisteys ja helppous. Oli niin helppoa tehdä aina samanlainen puuroannos ja lappaa se lusikalla vauvan naamariin.

Huonona puolena sitten se, että sitä puuroa ei ollutkaan niin helppoa lappaa vauvan naamariin, kun ei vaan maistu. Syönti- tai siis syöttöhetki oli loppuvaiheessa yhtä kitinää ja pään pois kääntämistä, kun vauva ei vaan halunnut sitä puuroa suuhunsa.

Lähtötilanteen arvosanat:

  • syömishetken mukavuus 2
  • valmistamisen helppous 9
  • siisteys 8
  • ruoan menekki 3

Itse käsin/lusikalla syöty puuro

Kyseessä oli siis samanlainen puuroannos kuin normaalisti olisi syötettävänä, nyt vain tilanne oli siinä eri, että annoin K:lle oman lusikan käteen ja annoin sotkea sekä lusikalla että käsin sitä puuroa. Tarkoitus oli saada puuroa suuhun, mutta K keskittyi kyllä lähinnä puuron liiskaamiseen pöytään.

Hyvänä puolena ehdottomasti se, että vauvalla oli mukavaa pöydässä. Huutoa tai kitinää ei tullut ruokailun aikana, ainut pikku kitinä tuli sitten, kun noin 17. lusikan tipahtamiskerralla en enää antanutkaan sitä takaisin vaan totesin ruokailun päättyneen

Huonoina puolina sitten ensinnäkin se, että K ei kyllä ainakaan ensiyrittämällä syönyt itse. Homma oli lähinnä uusilla leluilla (eli puurolla ja lusikalla) leikkimistä ja sotkemista. Kun otin itselleni toisen lusikan ja syötin sillä siinä leikkimisen ja sotkemisen lomassa, puuroa upposi ehkä vähän enemmän kuin normaalisti. Toinen huono puoli oli sotkuisuus, mutta sotkun määrä ei ollut ihan niin kokonaisvaltaista kuin olin etukäteen kuvitellut. Puuroa oli lattialla ja vaatteissa vain vähän, suurin osa puuroliiskasta oli vauvan käsissä ja naamassa sekä pöydän pinnassa.

Ensimmäisen yrityksen perusteella seuraavat arvosanat:

  • syömishetken mukavuus 10
  • valmistamisen helppous 9
  • siisteys 3
  • ruoan menekki 5

Mannapuuro

Tulin juuri tanssitreeneistä kun J oli syöttämässä K:lle mannapuuroa hedelmäsoseella. Kysymykseeni ”Maistuuko?” tuli nopea vastaus ”Ihan täpöllä!” Kun itse saavuin keittiöön, syöminen hidastui huomattavasti, mikä saattoi johtua joko siitä että mun paikallaolo häiritsi, tai siitä että maha alkoi olla täynnä.

Hyvänä puolena siis se, että maistui, mutta huonona puolena sitten ravintoarvot. Silloin tällöin ihan kiva ilta- tai aamupala, mutta en kyllä joka päivä aamuin illoin viitsi syöttää lapselle pelkkää vehnävelliä.

  • syömishetken mukavuus 8
  • valmistamisen helppous 8
  • siisteys 8
  • ruoan menekki 6

Leipä avokadolevitteellä ja banaania

Tarjosin ruispaahtoleipää avokadolevitteellä. Aluksi K oli selvästi vähän epäluuloinen levitettä kohtaan, tökki vain sormellaan leipää eikä ottanut edes käteen. Revin sitten leivästä muutaman sopivan suupalan ja laitoin ensimmäisen palan K:n suuhun. Pienen maiskuttelun jälkeen K otti itse seuraavan palan. Ja seuraavan. Ja sen jälkeen kelpasikin jo haukata isommasta leipäpalasesta. Eli ilmeisesti maistui. 🙂

Koko leipä siis meni, joten annoin lisäksi vielä palan banskua. Tämä oli ihan hyvä aamupala, huonona puolena ehkä se, että syödessä meni aika kauan ja piti vähän tyrkyttää alussa kun ei meinannut lähteä menemään se leipä. Niin ja tätä voi tehdä vain silloin kun meillä sattuu olemaan avokadoa. (Viime aikoina sitä on kylläkin yleensä ollut.)

  • syömishetken mukavuus 8
  • valmistamisen helppous 8
  • siisteys 5
  • ruoan menekki 7

Apinaeväs

Tästä mulla oli suuret odotukset, kun vaikutti niin kivalta. Mutta ei. Toisin kuin avokadoleivän kanssa, K otti innokkaana ensimmäisen haukun eväästään. Mutta siihen se innokkuus jäikin ja ensihaukun jälkeen K keskittyi vain pyörittelemään apinaevästä kädessään, juuri mitään ei enää mennyt suuhun. H:lle maistui, mutta sehän ei ollut tässä nyt pointtina.

  • syömishetken mukavuus 4
  • valmistamisen helppous 4
  • siisteys 5
  • ruoan menekki 1

Sekalaista

Apinaevään kelpaamattomuuden jälkeen kokeilin vähän kaikenlaista. Viinirypäleet meni innolla, kunnes ei enää mennyt. Perunarieska ei kelvannut alkuunkaan, ei edes pieninä paloina suuhun laitettuna, nekin K sylki pois. Viimeisenä turvauduin 5+ kk valmissosepurkkiin, jossa on hedelmiä ja jugurttia. Se maistui.

————————————-

Johtopäätelmänä totean, että varmaan jatkossa ollaan sekakäyttäjiä. Ainakin mannapuuroa, leipää, hedelmiä ja jugurttisosepurkkia voi tarjota aamu- ja iltapaloiksi. Lisäksi kokeilen varmaan silloin tällöin uudelleen normikaurapuuroa K:n itse syömänä. Kyllähän se lusikan hallinta kehittyy, eli jospa sitä puuroa alkais pikku hiljaa mennä suuhunkin asti.

Kaurapuuroa vois myös testata erilaisin lisukkein, ainakin jugurtilla tai voisilmällä voisi kokeilla kunhan maitotuotteet sallitaan. Ja tosiaan maitotuotteiden astuessa kuvioon, jugurttipalan ei tarvi enää olla vauvasosepurkki, vaan voi kokeilla ihan normaaleja maustamattomia jugurtteja hedelmillä, marjoilla ja muulla mitä keksii höystettynä. Eiköhän me tästä selvitä ja K saa jatkossakin vatsansa täyteen!

0

Kisajännitys

Nyt se vihdoin iski tajuntaan: tanssikisat on YLIHUOMENNA! Oon ollut ihan lunki ja vähän käynyt tanssahtelemassa ja ähertänyt pukuihin viimeisiä yksityiskohtia paikoilleen, mutta nyt mä sen tajusin. Yksi päivä kotona ja sitten seuraavana aamuna on VIIDELTÄ lähtö kohti tanssikisoja! Joo hui.

Ensimmäinen jännäyksen aihe on tietysti että miten kisat menee. Mä en oo neljään vuoteen kilpaillut, niin tässä on vähän ekstrajännitystä siitäkin. Pysyykö varmasti peruukit päässä ja onnistuuko vaatteiden vaihto tarpeeksi nopeasti?

Toinen jännityksen aihe onkin sitten täällä kotona. Miten K pärjää ilman äitiä ja maitoa aamuviidestä mahdollisesti myöhään iltaan asti? Nojoo, eiköhän tuo pärjää. Oikea jännitys tähän liittyen on sitten parin viikon päästä kun on toiset kisat. Ja sinne mennään niin että ollaan ihan YÖTÄ poissa kotoa!

——————————

Tänään päivällä viimeistelin esiintymisasuani eteisen lattialla ja H pikku höpöttäjä istui vieressä katselemassa.

H: ”Mitä sinä teet äiti?”
Minä: ”Leikkaan hapsuja esiintymisasuun.”
H: ”Kenelle ne tulee?”
Minä: ”No tämä tulee minulle, mutta meidän ryhmässä on kaikilla sitten samanlaiset.”
H: ”Ketä ryhmässä on?”
Minä: ”No meidän tanssiryhmässä on 12 tätiä ja naista.”
H: ”Ja miestä.”
Minä: ”Meidän ryhmässä ei oo miehiä. Joissakin ryhmissä kyllä on miehiäkin.”
H: ”On miehiä.”
Minä: ”Lähdetkö sinä meidän ryhmään mieheksi sitten kun kasvat isoksi?”
H: ”Joo. Sitten minä koko päivän tanssin äitin ryhmässä.”
H: ”Aika iso puku sitten minulle pitää tehdä isona miehenä.”

4

Kun vauva ei tykkää puurosta

Me ollaan tässä jonkin aikaa ihmetelty, että mikä on kun ei aamuisin eikä iltaisin ruoka kelpaa. On mietitty hampaiden puhkeamiset ja sairaaksi tulot ja loppupeleissä päätelty, että tää nyt vaan on tämmöinen hankala kausi. Sitten kun ei illalla ruoka maistu, ei tahdo unikaan tulla. No onpa kumma ettei huvita nukahtaa kun on kauhea nälkä!

Meidän vauva ei siis tykkää puurosta. Itseäkin nolottaa kuinka kauan meillä meni hoksata tämä asia. H on syönyt aina kiltisti puuronsa, ja edelleen 3-vuotiaana syö joka ilta hyvällä ruokahalulla ison lautasellisen puuroa. Sitäpaitsi vauvojen kuuluu syödä puuroa, ainakin neuvolan tätien ja neuvolan jakamien ruokaopaslappusten mukaan. Ei vaan ole tullut mieleen että joku pieni ihminen voisi olla tykkäämättä puurosta. Siis vaikka itse en tykkää niin kyllähän nyt lapset! Eikö?

No, tänään sitten kokeilin tarjota K:lle leipää kun puurosta oli osa mennyt ja K vain kitisi ja käänteli päätänsä pois, vaikka oli ollut ennen pöytään menoa selvästi nälkäinen. Ja se leipähän upposi!

Nyt pitäisi siis keksiä joku hyvin nälkää pitävä, helppo ja mielellään myös edullinen aamu/iltapala tuolle 9-kuukautiselle. Jugurttia/viiliä/rahkaa ei ihan vielä sais antaa, hedelmät ei pidä nälkää kovin pitkään, leipää se ei jaksa syödä mahaansa täyteen kun se on niin hidasta kahdella hampaalla. Mitäs muuta vielä voi syödä..?

Antakaahan vinkkejä!

0

Uimaan, vihdoinkin!

Tänään me vihdoinkin päästiin sinne uimahalliin koko porukalla! Eihän tätä oo suunniteltu kuin joulusta asti, että ihan melkein hetihän me mentiin! Mutta kannatti suunnitella ja toteuttaa, kivaa oli!

H oli aikoinaan ekoilla uimahallikäynneillään aika varautunut (toki oli vanhempi kuin K nyt). K sen sijaan otti kyllä heti ilon irti. Tai no okei, ensikosketus suihkuhuoneen kaikuvaan mölyyn meinasi vähän pistää itkettämään, mutta altaalle päästyä ei mennyt pitkään kun K pääsi läiskyttelyn makuun. Ja läiskyttikin sitten niin antaumuksella, että välillä meinasi lentää selälleen!

Oltiin ensin siis lastenaltaalla ehkä 20 minuuttia (ensin J ui vähän aikaa ja sitten minä), ja sitten mentiin yhdessä isoon, lämpimään altaaseen. Oisko se joku terapia-allas tms, mutta siellä on siis ihanan lämmin vesi, hierovia suihkuja ja tilaa lillua. Tässä vaiheessa K:lla alkoi tulla jo vähän vilu, eli siellä ei sitten pitkään oltu, mutta kuitenkin sen verran pitkään että H sai vähän taas tuntumaa uimiseen.

Silloin ennen K:n syntymää kun viimeksi käytiin uimassa, H uskalsi jo tosi hienosti ”uida” niin että pitää molemmin käsin mun käsivarresta kiinni ja mä vedän. Siis niin että H saa vartalon suoraksi vedessä ja voi ihan itse potkiakin. No nyt siitä edellisestä uintireissusta on tosiaan jotain 10 kk aikaa, niin ei ihan noin hienosti mennyt, mutta uskalsi H lopulta kuitenkin olla siellä vedessä vain mun käsivarresta kiinni pitäen.

Ja kyllä tuntui H:kin nauttivan uimahallikeikasta. Kysyttiin autolla että oliko kivaa, niin H meinasi että ”tosi mukavaa oli, ylihuomenna uudestaan”. No katsotaan, ehkä voisikin yrittää tällä viikolla vielä toisenkin kerran uimaan. Ensi viikolla mies palaa taas töihin, niin sitten on hankalampi löytää yhteistä uintiaikaa. Tosi positiivinen kuva jäi siis kaikenkaikkiaan, vielä jos jotain saisi pyytää niin vähän pitempi uintiaika itselle olisi kiva. Ehkä sitten joskus vuoden-parin päästä kun K kasvaa sen verran isommaksi että jaksaa olla pitempään altaalla kylmettymättä.