Vaipanvaihtohommia

Selkää ei ole enää hetkeen kärsinyt hoitopöydälle kääntää, mutta nyt tämä touhu alkaa mennä jo surkuhupaisaksi.

Mitäs kivaa tuolla laatikossa on…

Housut pois -> tyttö on mahallaan.

Tyttö selälleen ja bodyn nepparit auki -> tyttö on mahallaan.

Tyttö selälleen ja vaippa auki -> tyttö on mahallaan parikin kertaa ennen kuin tässä onnistuu.

Tyttö kyytiin ja vessaan, sieltä takaisin tultua jatkuu sama rumba: Tyttö selälleen ja kaivan laatikosta puhtaan vaipan -> tyttö on mahallaan.

Tyttö selälleen ja vaippa pyllyn alle -> tyttö on mahallaan.

Tyttö uudelleen selälleen siihen vaipan päälle ja vauvasta kiinni pitäen vaippa kiinni. Bodyn neppareita etsiessä tyttö on taas mahallaan.

Tyttö selälleen ja nepparit kiinni -> tyttö on mahallaan.

Tyttö taas kerran selälleen ja housujen jalkaanlaittoyritys, jonka aikana vauva kääntyy 2-4 kertaa mahalleen (riippuen miten kovasti pitää kiinni).

Joo-o. Kun tämän toistaa sen seitsemän (tai seitsemäntoista) kertaa päivässä, niin tietää kääntäneensä vauvaa. Toki toinen vaihtoehto ois se, ettei anna vauvan kääntyä, mutta Kiljukaula on nimensä veroinen ja antaa kyllä kuulua jos ei saa tehdä niin kuin itse haluaa. Jo nuo pari pakollista kiinnipitoa (vaippa kiinni ja housut jalkaan) rasittavat korviani tarpeeksi.

Onneksi pienen ihmisen elämässä kaikki on vain vaihetta. Oli hyvää tai pahaa, kaikki menee ohi ennemmin tai myöhemmin. Kyllä tuo hoitopöydällä kääntyilykin loppuu viimeistään sitten kun K kipittää itse juoksujalkaa potalle!