0

Positiivariutta

H:lla on viime aikoina ollut ihanan positiivinen ote elämään.

”Rakensin hienon lohikäärmeen (legoista). Siitä tuli vähän hassu, ei haittaa mitään!”

”K rikkoi legorakennelman, ei haittaa mitään!”

”Housut kastui kun lasi kaatui, ei haittaa mitään!”

”Ei haittaa mitään” on aika yleinen sanonta meillä nykyään. Mun mielestä ihan loistavaa! Joko mun muksu on oikeasti niin positiivinen, että on itse tajunnut ettei pikkujuttujen hassuus/rikkoutuminen/kastuminen/muu haittaa mitään, tai sitten oon onnistunut kasvattajana olemaan hermostumatta pikkujutuista.

Olettaisin nimittäin, että minä tuon lauseen olen alulle saattanut. *virtuaalinen olalletaputus*

Olen kyllä tietoisestikin välillä kylvänyt positiivisuutta. Eräänä päivänä juteltiin aiheesta ”missä kukakin on hyvä”. H keksi heti monta juttua missä on hyvä (piirtäminen, värittäminen, hyppiminen ainakin). Äiti ei sitten ollutkaan hyvä missään, tai ei ainakaan laulamisessa. No, mun itsetunto ehkä kestää tämän, tiedän onneksi itse joitakin asioita joissa olen ihan hyvä. 🙂

Mainokset
2

Vaipanvaihtohommia

Selkää ei ole enää hetkeen kärsinyt hoitopöydälle kääntää, mutta nyt tämä touhu alkaa mennä jo surkuhupaisaksi.

Mitäs tuolla laatikossa on...

Mitäs kivaa tuolla laatikossa on…

Housut pois -> tyttö on mahallaan.

Tyttö selälleen ja bodyn nepparit auki -> tyttö on mahallaan.

Tyttö selälleen ja vaippa auki -> tyttö on mahallaan parikin kertaa ennen kuin tässä onnistuu.

Tyttö kyytiin ja vessaan, sieltä takaisin tultua jatkuu sama rumba: Tyttö selälleen ja kaivan laatikosta puhtaan vaipan -> tyttö on mahallaan.

Tyttö selälleen ja vaippa pyllyn alle -> tyttö on mahallaan.

Tyttö uudelleen selälleen siihen vaipan päälle ja vauvasta kiinni pitäen vaippa kiinni. Bodyn neppareita etsiessä tyttö on taas mahallaan.

Tyttö selälleen ja nepparit kiinni -> tyttö on mahallaan.

Tyttö taas kerran selälleen ja housujen jalkaanlaittoyritys, jonka aikana vauva kääntyy 2-4 kertaa mahalleen (riippuen miten kovasti pitää kiinni).

Joo-o. Kun tämän toistaa sen seitsemän (tai seitsemäntoista) kertaa päivässä, niin tietää kääntäneensä vauvaa. Toki toinen vaihtoehto ois se, ettei anna vauvan kääntyä, mutta Kiljukaula on nimensä veroinen ja antaa kyllä kuulua jos ei saa tehdä niin kuin itse haluaa. Jo nuo pari pakollista kiinnipitoa (vaippa kiinni ja housut jalkaan) rasittavat korviani tarpeeksi.

Onneksi pienen ihmisen elämässä kaikki on vain vaihetta. Oli hyvää tai pahaa, kaikki menee ohi ennemmin tai myöhemmin. Kyllä tuo hoitopöydällä kääntyilykin loppuu viimeistään sitten kun K kipittää itse juoksujalkaa potalle!

2

Askartelua

Yhtä hermolepoa nykyään tämä elämä. H nimittäin tykkää tosi paljon värittämisestä. No okei, itse väritän kyllä harmillisen vähän, väritysaika on nimittäin ihan parasta aikaa ruoan laittoon, tiskikoneen täyttöön/tyhjennykseen ja muuhun kotihommaan. Tuollaista linkin kuvan mukaista aikuisten värityskirjaa, jossa olisi yksityiskohtaisia kuvia, voisikin olla ihan kiva värittää.

H värittää.

H värittää.

H on kyllä siitä erikoinen melkein 3-vuotias, että hän jaksaa tosi pitkiäkin aikoja istua pöydän ääressä askartelemassa. Tietysti mielummin äidin tai muun seuralaisen kanssa, mutta hän viihtyy siinä pitkään myös yksin. Värittämisen lisäksi H myös piirtää:

Tämä on kukka.

Tämä on kukka.

Hän leikkaa:

Aika hyvin leikattu mielestäni.

Aika hyvin leikattu mielestäni.

Hän tykkäisi myös liimata, mutta meillä ei (vielä) ole hyvää lapsille sopivaa liimaa. Harmi etten itse ole enemmän askarteluuntaipuvainen, H tekisi niin mielellään kanssani kaiken joulukorteista pääsiäisasetelmiin.

Viimeisin villitys on junaradasta/rakennuspalikoista/legoista mallin mukaan rakentaminen. Lelulehtien mukaan on tehty monenlaiset junaradat ja legoasetelmat, mutta tänään rakennettiin tällainen:

Palikkatorni.

Palikkatorni.

0

Harkkapaita

Olin eilen lähdössä tanssiharjoituksiin. J kysyy: ”Miksi sä harjaat hiuksia… Ja miksi sulla on uus paita päällä?”

Niinpä.

  • Paikat missä me eniten käydään (pikkukouluun vienti, kauppa, puisto, oma piha, kirjasto), on sellaisia, joissa ollaan takki päällä.
  • Paikat missä me käydään, mutta ei oo takki päällä (kerho, kavereiden koti), on sellaisia, joissa pitäisi pystyä imettämään. Ja mun uus paita ei oo imetyspaita.

Mietin ensin itsekin, että voiko laittaa uuden paidan ekaa kertaa päälle tanssiharjoituksiin, mutta en sitten keksinyt yhtään syytä miksi en laittaisi. Ensinnäkin siellä on eniten aikuisia ihmisiä näkemässä mut ja toisekseen se paita ei mee miksikään tanssiharkoista. Kerhossa tai muussa paikassa, missä on lapset mukana, sotkeentumisen riski on paljon suurempi. Ja siinäpä sitä sitten ollaan, uus vaalea paita ekaa kertaa päällä ja ketsupit rinnuksilla. Ja banaanit hihassa.

Paljon parempi käyttää uutta kivaa imetyskelvotonta paitaa tanssiharkoissa, kunnes 1) en enää imetä ja 2) paita ei oo enää niin uusi että harmittaisi vietävästi jos se sotkeutuisi. Sitäpaitsi se oli tosi hyvä harkkapaita, venyvä ja mukava ja tarpeeksi lämmin (siellä salissa on tosi kylmä). Laitan seuraavallakin kerralla!

0

Se ryömii, se ryömii!

Vihdoinkin meidän pikku Kiljukaula hoksasi miten pääsee eteenpäin! Pari kuukautta on peruutettu ja tänään tuli suuri läpimurto. Nyt sitten keräämään kaikki pikkutavarat pois lattioilta ja odottamaan, milloin pitää tehdä sama operaatio pöydille.
 

 

2

Mummolaviikonloppu ja maanantailätyt

Oltiin viikonloppu mummolassa. Meillä on mun vanhempien kanssa sellainen sopimus, että suunnilleen kuukauden välein yritetään nähdä jossain. Kuukausi sitten mummu ja vaari oli täällä meillä ja nyt oli meidän vuoro käydä heidän luonaan.

Mulle tämä järjestely sopii oikein hyvin. Tapaan mielelläni vanhempiani ja on kiva että lapsetkin oppivat tuntemaan isovanhempansa vaikka he asuvatkin eri kaupungissa. Sitäpaitsi mulle nämä viikonloput käy melkein lomasta, kun mummu ja vaari leikittävät isomman lapsen ja tekevät ruoat, itse täytyy huolehtia vain itsestään ja vauvasta.

No, sain mä itsekin sen verran leikkiä H:n kanssa että pääsin fiilistelemään mun vanhoilla legoilla ja rakentamaan vähän junarataa. Ja pelattiinhan me kolmistaan kiinanshakkia! Säännöt oli H:lla vielä vähän hakusessa, mutta jospa se siitä.

Kiinanshakkia

Kiinanshakkia

Näin marraskuussa automatkat on kyllä H:lle tylsiä, varsinkin, kun perjantaina ajettiin koko matka illalla pimeässä. Sunnuntaina lähdettiin sen verran ajoissa takaisinpäin, että suurimman osan matkasta näki lukea ja leikkiä takapenkillä. K onneksi nukkui suurimman osan matkasta kumpaankin suuntaan, että sen osalta matkat meni tosi hyvin. Niin ja kun pysähdyttiin ABC:llä niin mulle ainakin tuli hyvä mieli koko loppuillaksi, kun siellä oli tiskin takana niin hyväntuulinen nainen ottamassa vastaan meidän ruokatilauksia. 🙂

ABC:ltä ostettiin tietysti sitten myös maitoa ettei pääse kotoa loppumaan kesken. Sen lisäksi J osti tänään kaupasta maitoa, ettei nyt ihan varmasti vaan loppuisi. Kun näiden lisäksi meillä oli vielä yli litra kaapissa ennen viikonloppua ostettua maitoa, päätin maanantai-illan kunniaksi paistaa lättyjä. Kyllä, minä ihan itse!

En oikeasti muista IKINÄ ENNEN paistaneeni lättyjä. On mahdollista että olen joskus paistanut, mutta mulle ei oo jäänyt siitä mitään muistikuvaa. Mutta hyviä tuli! H:kin meinasi että yhtä hyviä kuin vaarin paistamat, ja se on jo jotain se!

Lätyt paistumassa

Lätyt paistumassa

Maanantai-illan kunniaksi saatiin myös molemmat lapset (kerrankin) nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Tässähän voisi tulla vapaa-ajanongelmia ilman blogia!

4

Sana-arvoituksia

Arvatkaapas mitä eläimiä H tarkoittaa kun sanoo:

  • ihai
  • heepa
  • oohu

Entäs mitä ruokia tai keittiössä tarvittavia juttuja ovat nämä:

  • ai-ai-akko
  • ukikka
  • ahha-ahha-akko
  • iito
  • eppuppi

Entä mitä yleisesti käytössä olevia pikkusanoja ovat seuraavat:

  • ty
  • oissi

Arvauksia? Eniten oikein arvanneelle/tietäneelle 10 pistettä ja paljon mainetta ja kunniaa!

Ps. Sain torstaina vihdoin lyhennettyä keittiön verhot. Siinä ne nyt on! Ei ehditty asua uudessa asunnossa kuin reilu vuosi ja nyt jo saatiin verhot paikalleen, hyvä me!

DSC_0504[1]

Meillä oli ompelukone lainassa mummolasta ja kuten arvasin, viimeisenä iltana ennen mummun luo lähtöä ja koneen palautusta sain vihdoin ommeltua ne. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mun mielestä niistä tuli aika hienot!